YOUTUBE

torstai 16. elokuuta 2018

HEI(HEI)

Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa tänne näin monen kuukauden jälkeen. Olisi kuitenkin tuntunut vielä hassummalta jättää blogi ikuisiksi ajoiksi ”kesken”.

Viimeksi kirjoitin lokakuussa, ja sen jälkeen on tapahtunut paljon. Valmistuin kandiksi, muutin Sveitsiin, menin naimisiin - siinä kai ne isoimmat. En osaa sanoa, miksi blogin kirjoittaminen ei enää ole innostanut. Ajattelin, että kiireisen kevään ja Sveitsiin muuton jälkeen alkaisin taas päivittää kuulumisia ja ajatuksia tänne, mutta toisin kävi.

Ehkä palaan vielä joskus kirjoittamaan, mistäs sitä tietää. Jos kuitenkaan en, niin haluan varmuuden vuoksi nyt kiittää kaikkia lukijoita, seuraajia, kommentoijia ja satunnaisia kävijöitä. Bloggaaminen oli mulle pitkään tosi rakas harrastus, ja olen tätä kautta tutustunut moniin ihmisiin. Kun 16-vuotiaana kirjoitin ensimmäisen postauksen, en olisi osannut arvata, kuinka tärkeäksi tämä projekti kasvaisi. Tähän blogiin on taltioitunut yhden ihmisen kasvutarina. Jätän blogin ja postaukset ainakin toistaiseksi näkyviin, sillä ehkä niistä on vielä iloa joskus jollekin. 

KIITOS! 

- Larissa 

PS. uusimpia kuulumisiani voi seurata instagramissa @larissa.phileas :-)

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

ELÄMÄNI PARAS PÄÄTÖS


Elämäni paras päätös oli se, kun lopetin itseni vihaamisen.

Sairastin pitkään syömishäiriötä, ja oikeastaan koko lukioaika kului itseä vihaten. Sitä on hankala edes kuvailla, kuinka hallitseva ja tukahduttava sellainen vahva itsevihan tunne on. Sellainen tunne, kun vihaa kaikkea itsessään. Vihaa joka ikistä asiaa ulkonäöstään jokaiseen sanaan, jonka suustaan päästää.

Itsevihasta eroon pääseminen oli pitkä paranemis- ja kasvuprosessi, eikä tilanne suinkaan heti ratkennut siitä yhdestä päätöksestä. Takapakkeja tuli, ja tulee varmasti vielä tulevaisuudessakin, mutta päätös pitää: en enää koskaan ala vihaamaan itseäni. Minä pidän itsestäni, puolustan itseäni ja pidän huolta itsestäni. Joskus arki tuntuu uuvuttavalta ja elämässä on vastoinkäymisiä, mutta en aio enää koskaan olla sotajalalla itseäni vastaan.

Kun en enää vihaa itseäni, elämä tuntuu valoisammalta. Arkiset asiat tuntuvat helpommilta, pienet vastoinkäymiset eivät ole maailmanloppuja, ja muiden ihmisten seura tuntuu mukavammalta. Minulla on parempi olo omissa nahoissani, enkä enää ahdistu tai huomaa ainoastaan virheitä, kun katson peiliin. Välillä katson peiliin ja ihailen itseäni. Vaikea käsittää, miksi kulutin niin monta vuotta vihaten kasvojani ja kehoani. Nyt olen ylpeä niistä asioista, joissa olen hyvä - ja minulla on positiivista motivaatiota kehittyä niissä asioissa, joissa on vielä kehitettävää. 

Voin vihdoin tutustua siihen henkilöön, joka oikeasti olen. Ja pakko myöntää, että mä taidan olla oikeastaan ihan hyvä tyyppi.

Tänään täytän 23 vuotta. Eikä minulla ole koskaan aiemmin ollut näin hyvää, levollista ja välittävää oloa itseni kanssa.

Larissa

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

MENNEEN KESÄN LEMPPAREITA

Pariin viikkoon en ole ehtinyt edes avata tietokonetta, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että hauskaa on ollut. Kiireistäkin toki. Palasin syyskuun alussa Suomeen ja suoraan töiden ja opintojen pariin. (Jos jotakuta kiinnostaa kuulla mitä puuhailen koko tämän syksyn, niin kannattaa olla kuulolla Radio Moreenin äärellä.)

Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele tätä syksyä, vaan ajattelin vielä hetkeksi palata menneeseen kesään ja listata muutamia kesän lempparijuttuja.


Kesän lempisarja: Netflixin The OA. Enkä muuten edes yhtään liioittele kun sanon, että mikään tv-sarja tai elokuva ei ole koskaan vaikuttanut muhun noin syvästi kuin the OA. Alettiin katsomaan sitä "katsotaan-mikä-tää-nyt-on" -tyyppisesti, ja se johtikin sitten siihen, etten pariin päivään pystynyt edes miettimään juuri mitään muuta kuin tuota sarjaa. 

Kesän lempimatkakohde: Slovenia. Maa yllätti minut tosi positiivisesti. Pienestä koostaan huolimatta koin siellä Välimeren, historiallisen kaupungin, vuoristot, metsät ja järvet. Lisää Sloveniasta voi lukea täältä.



Kesän lempikirja: Kate Atkinsonin Life After Life eli suomennettuna Elämä elämältä. Taisi olla sitäpaitsi ainoa kirja, jonka ehdin vielä kesän aikana lukea loppuun asti - loput aloittamistani kirjoista ovat vielä kesken. Mutta siis tuo kyseinen kirja herätti kyllä paljon ajatuksia, vaikka petyinkin ehkä pikkiriikkisen kirjan loppuun. Tykkäsin kuitenkin kirjailijan tavasta tarttua rohkeasti vaikeaan ja abstraktiin ideaan. 

Kesän lempi(spontaani)keikka: En voi puhua lempikeikasta, sillä se olisi Ultra Bran Ruissin keikka, mutta siitä kirjoitin jo aiemmin täällä. Toinen lempikeikka - jonka tituleerasin nyt sitten spontaaniksi keikaksi, oli Regime-bändin keikka, jolle eksyttiin puoliksi sattumalta. Bernin vanhassa kaupungissa oli nimittäin eräänä viikonloppuna menossa sellaiset katumusiikkityyppiset festarit, ja Regimen keikalla oli tosi hyvä meininki. (Pääsin myös ensimmäistä kertaa istumaan olkapäille keikan aikana.) 


Kesältä olisi vielä lukemattomia tarinoita, kuvia ja videoita jaettavana, ja osa niistä tipahteleekin tänne blogiin varmasti tässä syksyn mittaan. Radiotyö on ollut vielä näin alkuun sen verran raskasta (mutta kivaa), että olen käyttänyt kaiken luovuuteni työpäivien aikana. Mulla on kuitenkin liuta postausideoita varastossa, ja palaan taas niiden pariin, kunhan tulee sellainen olo.

Ihanaa alkusyksyä kaikille!

Larissa