keskiviikko 17. toukokuuta 2017

EUROVIISUJA JA KESÄSUUNNITELMIA

Kevään edetessä tänne kirjoittaminen on jäänyt vähän vähemmälle, sillä arki on ollut - no, kiireistä. Tänään minulla oli kevään viimeinen luento, mutta viimeiset tentit suoritan vasta muutaman viikon päästä. Kaikenlaista olen kuitenkin tänäkin keväänä ehtinyt tehdä opiskelukiireistä huolimatta. Muutama viikko sitten koukutuin Skamiin. Juhlistin myös elämäni ensimmäistä opiskelijavappua, sillä viime vuonna olin vapun Sveitsissä. Vapun jälkeen pohdin omaa suhtautumistani Tampereeseen ja elämääni täällä. Liian usein keskityn liikaa ajattelemaan aikaa, jolloin pidän ehkäpä taukoa opinnoista ja muutan pois Tampereelta. Mutta kun mietin tätä kulunutta toista vuottani yliopistossa, ymmärrän, että on minulla täälläkin aika paljon ihmisiä ja asioita, joista pidän.



Ilahduin kovasti, kun edellinen postaukseni sai niin hyvän vastaanoton. Koska Syömishäiriöliiton ja Älä laihduta -päivän Facebook-sivut jakoivat myös postaukseni, nousi se blogini luetuimpien tekstien joukkoon. Olen tästä tosi otettu. Harvoin kirjoitan noinkaan henkilökohtaisista asioista julkisesti, mutta kun kirjoitan, teen sen koska haluan nostaa esille minulle tärkeitä asioita, ja toisaalta uskon voivani tällä tavoin ehkä auttaa muita.


Viime viikonloppuna oltiin perheeni luona Lahdessa, koska oli äitienpäivä, Sakarin teatteriesitysten näytökset ja tietenkin (tärkeimpänä) Euroviisut. Euroviisujen katsomisesta on syntynyt meidän perheessä perinne, eli käytännössä viisufinaalipäivä on vuoden toisiksi tärkein päivä heti jouluaaton jälkeen (no, ehkei sentään ihan). Tänä vuonna oma suosikkini eli Portugalin Salvador Sobral ja Amar Pelos Dois voitti, eli mikäs sen mukavampaa! (Muita suosikkejani olivat Unkari, Bulgaria ja Belgia. Ylipäätään tuntui, että tänä vuonna oli tosi korkea taso.)

Vaikka tiedossa on vielä pari viikkoa mahdollisimman tehokasta opiskelua, alkavat ajatukset olla jo auttamattomasti kesässä. Tänä vuonna olen kesällä Suomessa yhteensä vain muutaman viikon - kuitenkin niin, että ehdin nähdä kavereita, ja tietenkin Ultra Bran Ruisrockissa. Tiedossa on niin paljon kivoja juttuja, etten meinaa malttaa enää istua videoluentojen ja tenttikirjojen ääreen. Toisaalta olen myös vain tosi helpottunut siitä, että rankasta opiskeluvuodesta on jäljellä enää kaksi tenttiä.




Larissa

lauantai 6. toukokuuta 2017

ÄLÄ LAIHDUTA


Jos voisin matkustaa ajassa taaksepäin, kertoisin 16-vuotiaalle Larissalle, ettei hänen tarvitse laihduttaa.

Kertoisin, ettei laihdutus tuo onnea ja itsevarmuutta mukanaan. Kertoisin, ettei kukaan tule pitämään minusta sen enempää tai vähempää, vaikka laihdunkin (ja lihon - ja sitten taas laihdutan - ja sitten taas lihon). 

Kertoisin, ettei paino kerro ihmisen arvosta yhtään mitään, vaan että me olemme kaikki yhtä arvokkaita, kauniita ja tärkeitä, vaikka meillä onkin kaikilla erilaiset, omanlaisemme ja kauniit kehomme.

Muistuttaisin, ettei terveyttä kannata pilata ulkonäön takia. Että maailmassa on niin paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö - eikä kenenkään pitäisi tuhlata elämänsä parhaita vuosia painon, kalorimäärien, juostujen kilometrien tai muiden turhien numeroiden murehtimiseen. Muistuttaisin, että syöminen on maailman luonnollisin asia, ja että syömisestä ei koskaan tarvitse potea huonoa omatuntoa.

Minä olin joskus himpun verran laihempi kuin nyt. Olin himpun verran laihempi, mutta olin myös aika älyttömän paljon surullisempi, ahdistuneempi, yksinäisempi, pelokkaampi ja vihaisempi. Jos silloin 16-vuotiaana olisin tiennyt, että se "harmiton laihdutuskuuri" ei teekään minusta onnellisempaa, itsevarmempaa tai kauniimpaa, ja että sen seuraukset kantautuvat vielä melkein 23-vuotiaan itseni elämään - niin olisin ehkä miettinyt kahdesti.

Minä opin kantapään kautta, ettei laihduttaminen ole tie onneen. En voi matkustaa ajassa taaksepäin kertomaan kaikkia noita asioita. Ja ehkäpä minä tiesin nuo kaikki asiat jo silloin. Onneksi voin nyt keskittyä tähän hetkeen ja pitää huolta siitä, ettei laihduttamisesta enää koskaan tule elämäni pääsisältöä. Voin myös kirjoittaa kaikki nuo asiat kertaalleen ylös tänne, muistutukseksi tulevaisuuden itselleni ja tämän tekstin lukijoille.


Hyvää Älä laihduta -päivää. Unohdetaan edes tänään omien ja toisten kehojen kritisointi. Puhutaan edes tänään ainoastaan kauniisti omista ja toistemme kehoista. Muistetaan, että meillä kaikilla on vain yksi keho. Meidän pitäisi kiittää sitä useammin.

Larissa

maanantai 24. huhtikuuta 2017

FASHION REVOLUTION WEEK



Tiedätkö sinä, kuka on tehnyt vaatteesi?


Tänään on kulunut tasan neljä vuotta tuhoisasta Rana Plazan onnettomuudesta. Bangladeshilaisen vaatetehtaan romahdus vaati yli tuhannen ihmisen hengen, ja yli 2000 ihmistä loukkaantui. Massiivinen onnettomuus on unohtunut monelta, vaikka tehtaassa valmistettiin monen tutun vaatemerkin, kuten Benettonin, Mangon ja Primarkin vaatteita. Tällä viikolla vietetään jokavuotista Vaatevallankumous-viikkoa. Viikon tarkoituksena on vastustaa epäeettistä fast fashionia eli pikamuotia, ja vaatia vaateteollisuudelta vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. 
Olethan mukana?

LUE LISÄÄ:


Larissa