keskiviikko 23. helmikuuta 2011

nukkevauvoja

Musta tuntuu, että oon suurimman osan ajasta henkisesti unessa. Juoksen paikasta toiseen ja mietin koko ajan missä pitää olla seuraavaks ja mitkä jutut on tekemättä. Välillä tuntuu että meinaan hukkua kokonaan mun ajatuksiin, kunnes käy jotain, joka saa mut hereille. Onneksi.
Näin viime yönä unta, jossa meidän piti esittää viime kevään näytelmää uudestaan. Jostain syystä en saanut mun silmiä auki, kun menin lavalle. Katsomossa ei ollut muita kuin mun pikkusisko ja meidän äitin serkku. Sitten olin jossain tapahtumassa, jossa kaikki poltti tupakkaa. Mulla oli vauva sylissä, se oli mun lapsi, tosin se oli ihan nuken näkönen ja kokonen. Jouduin juoksemaan sieltä salista pois, koska mun vauva lopetti hengittämisen tupakansavun takia. Kun pääsin ulos, se alkoi taas hengittämään. 
Oon nähnyt ennenkin unia, jossa mulla on vauva, mutta ne vauvat on aina nukkeja.
Mun pitäis mennä nukkumaan, jotta jaksaisin. Toisaalta sillä ei tunnu olevan mitään väliä, koska kuljen kai joka tapauksessa puoliunessa, vaikka nukkuisin yheksän tuntia. Huomenna aamulla ei ole kuitenkaan varaa hysterianpuuskille, koska heti ekalla tunnilla on esitelmä sukupuolitaudeista... Ja iltapäivällä läpimeno. Kyllä mä jaksan.

Mä haluaisin jotain oikeaa, muutakin kuin niitä nukkevauvoja. Haluun tuntea jotain muutakin kuin väsymystä. Sillä lailla kunnolla.
qwertyuiopå

Larissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksistasi ♥