sunnuntai 19. toukokuuta 2013

WE ARE THE WORLD - avautuminen

Haluan nyt ilmaista mielipiteeni aiheesta, jota oon pohtinut jo suhteellisen kauan. Oon kiitollinen, jos joku jaksaa kahlata tämän tekstin läpi. Postauksen ei ole tarkoitus olla tekopyhä, syyllistävä (paitsi ehkä ihan vähän, hyvän maun rajoissa) tai ketään tai kenenkään tunteita halventava.

Tunnen olevani todella onnekas, kun oon saanut syntyä Suomeen. Saan tehdä suurinpiirtein mitä ikinä haluan: käydä koulua, opiskella just sen ammatin minkä haluan, ajaa pyörällä kauppaan ostamaan jätskiä, viettää perheillan leffoja katsellen tai mennä baariin tanssimaan kavereitten kanssa.
Jos olisin syntynyt johonkin toiseen maahan, asiat saattaisi olla ihan päin vastoin. En kävisi koulua, luultavasti olisin jo parin lapsen äiti, en olisi koskaan edes maistanut jäätelöä, mun perhe olisi kuollut parin vuoden takaisessa sisällissodassa, en voisi katsoa leffoja koska en omistaisi telkkaria ja baarissa käyminen ei tulisi kuuloonkaan, koska päivät kuluisi vettä hakiessa ja lapsia hoitaessa.

Huh, kamala ajatus. Varmaan kaikkien mielestä paljon kivemmalta kuulostaa tuo mun nykyinen elämäni.

Harmi vain, että maailmassa elää ihan uskomaton määrä ihmisiä, joiden jokapäiväinen elämä on lähempänä tuota jälkimmäistä kuvausta.
 
Me kaikki kasvetaan siihen todellisuuteen, että maailmassa on meitä huono-osaisempia ihmisiä. Me kaikki ollaan jo pienenä nähty ne kamalat kuvat Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Jokainen meistä tietää kamalien asioiden olemassaolosta, mutta omasta elämästä tulee helpompaa, kun niitä ei ajattele. Onhan ne kuvatkin kuitenkin aika kamalia, ei, paljon helpompaa on katsella telkkarista romanttista komediaa kuin dokumenttia Afrikan lapsista.

Noi lapset tässä kuvassa on kuitenkin olemassa. Ne on kaukana, mutta ne on silti ihmisiä. Ihan samanlaisia ja samanarvoisia ihmisiä kuin sinäkin.  

(Kuva)
Muistatteko muutama vuosi sitten, kun Mäkkärin euron juuston hinta nousi ja se maksoikin yhtäkkiä euro kymmenen senttiä? Siitä nousi ihan mieletön haloo ja sosiaalinen media täyttyi vastalauseista. Ilmeisesti kritiikistä ja ruuan arvolisäveron laskemisesta johtuen hinta laskettiinkin takaisin siihen euroon ja ihmiset oli tyytyväisiä.
Pelkästään tää esimerkki lähestulkoon todistaa kaksi asiaa: 
1. Meillä on voimaa vaikuttaa asioihin.
2. Valitettavasti sitä voimaa harvoin kuitenkaan käytetään muuhun kuin niihin asioihin, jotka vaikuttaa omaan elämään.

Miettikää vaikka, mikä suunnaton kohu nousi siitä abiristeilystä, jolla porukka ei ollut saanut ruokaa. Samaan aikaan maailmassa elää nälänhädässä niin monet ihmiset, että sitä on vaikea edes käsittää. Silti edelleen ykkösuutinen mediassa oli nää kultamussukkasuomalaisabit, joilta oli raukkaparoilta siideri loppu. Onhan se paljon mediaseksikkäämpi aihe uutisoida kuin Brasilian slummien nälkään kuolevat vauvat.

Mediaa ei tunnu kiinnostavan enää Lähi-idän sodat, Afrikan nälänhätä tai Kiinan ihmisoikeusrikkomukset. Sodista ja kidutuksista on tullut semmoinen asia jolle sanotaan että "no, kurjaahan se on, mutta semmoinen tää maailma on - ei voi mitään". Mutta anteeksi mitä - kuinka niin ei voi mitään? Kyllä sille todellakin voi mitään. 

Joka ikinen päivä maailmassa tapahtuu ihmisille uskomattoman kamalia asioita, eikä meidän suomalaisnuorten "JUST JOO ABIRISTEILY MENI PÄIN HELVETTIÄ HALUUN RAHAT TAKAS" -kokemukset ole millään edes verrattavissa vaikkapa Aasian lapsiprostituoitujen kokemuksiin.

Kun Bostonissa räjähti pommi, täyttyi Instagram "pray for Boston" -kuvista, YLEn Aamu-tv:llä oli erikoislähetys ja facebookissa kauhisteltiin. Mustakin se oli kamala juttu -  pelkään pommeja niin paljon, että joskus jopa Helsingin metroissa tunnen pakokauhua epäilyttävien reppumiesten takia. 
Fakta nyt kuitenkin on se, että esimerkiksi Lähi-idässä räjähtää pommeja viikoittain. Ihmisiä on kuollut Syyrian kriisissä jo joidenkin lähteiden mukaan lähes 100 000 - suunnilleen saman verran ihmisiä kuin mun kotikaupungissa Lahdessa on asukkaita.
Miksi kukaan ei postaa "pray for Syria" -kuvia? Miksei kukaan kauhistele syyrialaisten kokemia kamalia asioita facebookissa? Miksi Syyriasta tulevat uutiset ihmisten kuolemista ei saa meissä aikaan samanlaista reaktiota kuin Bostonin pommi-isku?
Onko yhdysvaltalaiset jotenkin tärkeämpiä ihmisiä kuin syyrialaiset? Eikö ihmiset olekaan kaikki samanarvoisia?

Tän ei ole MILLÄÄN TAVOIN tarkoitus halventaa Bostonin pommi-iskua tai sen uhrien ja uhrien omaisten kokemaa surua. Ja totta kai ymmärrän sen, että Bostonin pommi-iskuihin on paljon helpompi samaistua, koska Yhdysvaltain kulttuuri muistuttaa suomalaista kulttuuria - siksi se ehkä järkyttää joitakin ihmisiä enemmän. Mua kuitenkin järkyttää ihan yhtä paljon Syyriankin tilanne:  

 
Asioita täytyy oppia ajattelemaan ja näkemään. Esimerkiksi Maailman Kuvalehteä lukiessani oon ymmärtänyt, että maailma on niin paljon muutakin kuin pääsykoeahdistus ja baarien tanssilattiat. Asioista puhutaan - ei ehkä tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran, että se on jokaisen oma päätös, sulkeeko sille silmänsä vai päättääkö tehdä jotakin. Me kaikki tiedetään syvällä sydämissämme, että voitais ehkä tehdä enemmän kuin mitä nyt tehdään.

Tietysti sekin on ongelma, ettei kaikista asioista olla edes tietoisia. Kuten jo sanoin, mediassa ei välttämättä edes uutisoida kaikista asioista, joista pitäisi. Itse esimerkiksi olin järkyttynyt nähdessäni tämän dokumentin - oon ollut kunnon läskiperselänsimaalaisen rantalomalla tuossa maassa tietämättä mitään noista asioista.

Tiedän itsekin joskus valittavani ihan naurettavista asioista, kuten jokainen meistä tekee. En myöskään halua viedä keneltäkään pois oikeutta henkilökohtaiseen suruun tai pahaan oloon kuuluisalla "koska Afrikan lapset" -argumentilla. Tiedän myös, että ihan täällä Suomessakin on huono-osaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.

Kyllä mä tiedän. Tän postauksen tarkoitus onkin ennemminkin herätellä kuin tarjota suoralta kädeltä ratkaisuja. Mä olen kuitenkin vain aika tavallinen 18-vuotias suomalaistyttö.

Tää teksti saattaa herättää joissakin sitä lukevissa "hohhoijaa" -fiiliksen. Joku saattaa ajatella, että olen lapsellinen ja semmoinen maailmanparantajasielu, jolle annetaan säälivä taputus päälaelle.
Mun mielestä mä en kuitenkaan ole lapsellinen. Mä näen tommoset reaktiot ihmisissä puolustusmekanismeina - jokainen tiedostaa nää asiat, jokainen tietää nää jutut, mutta suurin osa ei tee niille mitään. On niin paljon helpompaa ja ehkä ihmiselle luontaistakin sulkea silmät kaikelta ympärillä tapahtuvalta pahalta, tuijotella omaa napaa ja porskuttaa eteenpäin niin kauan, kun se paha ei kosketa itseään. Mutta sitten kun euron juuston hinta nouseekin kymmenellä sentillä, sitten ollaan valmiita pitämään älämölöä. Se kymmenen senttiähän menee sieltä omasta pussista. Eihän sellainen käy päinsä.

(Kuva)
Syyrian sisällissotaan, Afrikan nälänhätään tai Kiinan ihmisoikeusrikkomuksiin ei ole suoraa ratkaisua, en väitä sitä. Mä tiedän että YK, Unicef, Amnesty ja monetmonet muut järjestöt tekee päivittäin töitä tehdäkseen tästä maailmasta paremman paikan. Mä tiedän että kaikkiin maapallon tänhetkisiin kriiseihin liittyy niin paljon monimutkaisia tekijöitä, esimerkiksi politiikkaan tai talouteen liittyen, että mä en ymmärrä tai tiedä edes niitä kaikkia.

Yhden asian mä kuitenkin ymmärrän ja tiedän varmasti: ME KAIKKI VOIDAAN AUTTAA. Pelkästään tietoa erilaisista järjestöistä löytyy netistä muutamalla klikkauksella.

Mä lahjoitan joka kuukausi 12 euroa Unicefille. Mä mieluummin annan noi 12 euroa hyväntekeväisyyteen ja jätän sitten pari siideriä Amarillossa juomatta. 12 euroa on tavallaan paljon opiskelijabudjetista, mutta toisaalta taas se on tosi helppo säästää. 

 
Kuuntele kerrankin tän biisin sanat ja mieti niiden merkitystä.  

Vieläkö keksit tekosyitä sille, mikset muka voi tehdä mitään?
Lopeta.

Jokainen meistä voi tehdä jotakin auttaakseen muita ihmisiä. Vaikka leipoa leipää naapurirapun köyhälle mummolle, viedä vanhat vaatteet Pelastusarmeijalle tai ruveta Unicefin vapaaehtoistyöntekijäksi. Ei auttamisen välttämättä tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä. Pienilläkin teoilla on merkitystä.

Pääasia on, että tekee jotain




LISÄYS 20.5 klo 17:30: Kiva, että tästä aiheesta on syntynyt keskustelua ja monet on lukeneet tän tekstin :-) Haluisin vielä lisätä sen, että pyydän anteeksi että saatoin kirjoittaa tän tekstin vähän epäselvästi; monelle näyttää tulleen semmoinen mielikuva, että pääpointti tässä postauksessa olisi "nyt kaikki järjestöille kuukausilahjoittajiksi". Sehän tässä ei pääpointtina ollut ollenkaan, vaan se, että JOKAINEN VOI TEHDÄ JOTAIN. Ja tuo jotain tarkoittaa siis ihan mitä vaan, toisten auttamiseksi. Lukekaa pliis tää teksti huolella, myös toi viimeinen kappale :-D En mäkään luota sokeasti järjestöihin tai väitä että kaikki tässä mun tekstissä on absoluuttista totuutta tai että asioille olisi tasan yksi oikea ratkaisu. Mun sanoma on se, että jokainen voi kantaa kortensa kekoon.

Larissa

44 kommenttia:

  1. Samaa mieltä. Just yksi päivä Lassen kanssa puhuttiin tsunamista, joka tuhosi mm. yhden orpokodin ja koulun sen yhteydestä (siitä tuli olgalaisten kummikoulu, jonne L vie pari kertaa vuodessa rahaa, jota kerätään mm. kirppiksillä, yksi sellainen on 25.5. Ahvenistonkadulla klo 10 alkaen, tervetuloa). Tsunami oli samaa kokoluokkaa kuin lomaparatiisiin 2000-luvun alussa iskenyt, mutta siitä ei uutisoitu Suomessa ollenkaan, koska siellä kuoli vain yksi norjalainen, eikä edes yhtään suomalaista. Paskat niistä tuhansista ihmisistä, jotka kuolivat, jäivät orvoiksi ja kodittomiksi, koska eihän siellä meidän tuttuja ollut.

    Ihmiset tympii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Lasse tekee tärkeetä työtä.

      Toi on niin totta. Oikeen suljetaan silmät kunhan saadaan jatkaa omaa elämää ilman häiriötekijöitä. Eihän toisista tarvitse välittää...huoh.

      Poista
  2. kiitos tästä postauksesta <3 en oo lukenut viime aikoina mitään mikä sais mut itkee paitsi tää teksti. oot ihana

    VastaaPoista
  3. Hyh, tuli oikeesti niin voimaton olo kun katoin tota dokumenttia noista Bulgarian lapsista. On niin monta asiaa, jotka on niin väärin. Aina sanotaan että me voidaan auttaa, me voidaan tehdä muutos jne, mutta silti on niin pieni olo että välillä (valitettavasti) unohtaa oman osuutensa. Tuntuu että olis niin monta asiaa jota pitäs tehdä, esimerkiks itekin painin sen keskellä että alanko lahjottamaan Unicefille vai WWF:lle. Mut kun työskentelin vähän aikaa WWFlle varainkerääjänä niin sitä jotenkin tajus että ei hemmetti, tästähän se iso potti kasvaa yhteen! Mehän oikeesti VOIDAAN vaikuttaa!
    Vaikka ollaankin vasta 18-vuotiaita suomalaisnuoria, niin mekin voidaan kantaa kortemme kekoon.

    Tosi hyvin kirjotettu Larissa, upee postaus!
    ps. ootko ikinä miettinyt että hakisit vaikka kesätöihin feissariksi? :-) Tuli vaan mieleen tästä postauksesta ja muutenkin, voisin ihan kuvitella sut työskentelemässä ihmisoikeuksien/köyhyyden/lapsien/luonnon tms. puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona ♥

      Niinpä :-( Toi on niin totta. Mulla on koko ajan pieni olo, mutta koitan olla antamatta sen hämätä ja kun rupes tarpeeksi ärsyttämään ihmisten välinpitämättömyys niin päätin kirjoittaa tän :-D

      Ja me tosiaan voidaan! Ja itse asiassa toi feissarijuttu kävi mielessä tätä postausta kirjoittaessani, eli on mietintämyssyn alla :-D

      Poista
  4. Mä en luota hyväntekeväisyysjärjestöihin. Muuten lahjottaisin. Unicefin pahvilaput joka kahvilassa kans viilaa linssiin, jos ite tekee pari laskutoimitusta niin ymmärtää että niistä suuremmista lahjotuksista häviää puolet kuin pieru saharaan, eli toisinsanoen Unicefin isokenkäisten taskuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on tietysti kans totta, että hyväntekeväisyysjärjestötkin pitää kyseenalaistaa, eikä kaikkeen saa luottaa sokeasti.

      On kuitenkin monia muitakin keinoja auttaa huono-osaisempia ihmisiä, kuin lahjoittaa Unicefille tai jollekin järjestölle. Pienellä vaivannäöllä säkin varmaan löytäisit oman keinosi :-)

      Poista
    2. Ihan pakko vastata tähän! Ite oon tosiaan työskennellyt WWFn varainkerääjänä, ja ainakin kyseisellä järjestöllä 80% lahjotuksesta menee suoraan sinne minne pitääkin. 15% menee varainhankintaan ja muuhun yhteistyöhön (ei ne feissaritkaan ilmaseks työtä tee, mutta ilman niitä ei lahjotuksia tule) ja 5% hallintoon. Ei lahjoituksesta tietenkään kaikki raha voi mennä suoraan sinne lahjotuskohteeseen, sillä eihän järjestö muuten pysty toimimaan. Musta 80% on ainakin tosi hyvä osuus.
      Unicefistä ja muista en kyllä tiedä.

      Poista
    3. Niinpä. Kiitos faktoista Ilona! :-D :-) Ja totta kai niiden ihmisten täytyy saada palkkaa, ketkä sille järjestölle työskentelee - hyvää työtähän nekin tekee :-)

      Uskoisin, että Unicef on kans yhtä luotettava kuin WWF. Sehän on saman kokoluokan järjestö, eikä mikään hetkellinen varainkeräys.

      Kyseenalaistaminen on okei, mutta liika kyseinalaistaminen mun korviin alkaa kuulostaa jo vähän tekosyyltä :D

      Poista
    4. Siis kyllä mä autan vähävarasia, mutta en vain tee sitä minkään välikätenä toimivan järjestön kautta. Afrikan lapsille asti mun apu ei ulotu (paitsi se mikä uffille viedyistä vaatteista sinne menee), mutta oon esimerkiks osallistunu kaikenmaailman villasukkatalkoisiin (kudotaan sukkia esim. keskosille, sairaalan lastenosastoille, varusmiehille..), vien ylimääräset/vanhat/vääränkokoset vaatteeni uffille ja oon tarjonnut niitä myös esim. paikalliseen yömajaan mutta teinitytön vaatteille ei siellä kuulemma oo tarvetta, nuorisokotikaan niitä ei jostain syystä huolinut ja kun olin töissä leipomo-konditoriamyymälässä niin ne ilmaset ylijäämäpullat (yönyli olleet ku niit ei saa myydä) mä kiikutin leipäjonoon jaettavaks.

      Poista
    5. Noniin, sähän teet jo paljon enemmän kuin mitä suurin osa ihmisistä tekee! Hienoa :-)

      Enkä mä missään vaiheessa tätä tekstiä sanonutkaan, että oikea ratkaisu tähän ongelmaan olis nimenomaan PELKÄSTÄÄN järjestöille lahjoittaminen. Pääpaino oli siinä että tekee JOTAIN.

      Taidan lisätä ton nyt tonne postauksen loppuun niin ei tartte sitä sataan kertaan enää kirjoittaa :D

      Poista
  5. Voi Larissa, ihanaa että herättelet ihmisiä! oon niin samaa mieltä! :)) Jotenkin ihmiset on myös vaan niin tottuneita tähän tilanteeseen, että esim. Lähi-idän sodat yms tuntuu valitettavan normipäivältä, eikä sitten eroteta sitä, ettei se saisi olla normipäivää : (

    TEHDÄÄN ASIOILLE JOTAIN; kun jokainen ottaa pienen askeleen, se on yhdessä suuri!

    Tosin valitettavasti jotkin apujärjestöt ei aina käytä sitä rahaa täysin siihen oikeaan tarkoitukseen, nimim. näin kerran tv:stä dokumentin, jossa ihmiset kävi juurikin kai Haitin siellä tuhoalueella, ja asiat oli siellä vielä aika rempallaan. Avustusjärjestöjen työntekijät kuulemma lomailivat siellä 5 tähden hotelleissa ja ajoivat uusilla autoilla. Vilja sinne oli ostettu Amerikoista paikallisen sijaan, mikä oli tietenkin kalliimpaa, mutta ainakin rahat palasi takaisin valloille.. Jotenkin tekisi mieli lähteä itse henkilökohtaisesti jonnekin apua tarvitsemaan maahan, että ainakin voi luottaa siihen että apu menee perille! :D Toki on avustusjärjestöjä, jotka ovat luotettavia, ja joiden nettisivuilla esim. näkee mihin rahat menevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) ♥

      Niinpä!

      Jep, toi on totta. Mä mietinkin just tota, esim harkitsin pitkää linkkaanko tosta biisistä nimenomaan ton Haiti -version vai jonkun toisen, koska just tommosta mäkin olin kuullut. Päädyin sit tohon, koska aattelin että toi uudempi versio koskettaa ihmisiä nyt enemmän.
      Haitijutussa ehkä vaikutti se, että aika monet oli semmosia keräyksiä, jotka perustettiin vain sitä varten? Tai semmosia hetkellisiä - ehkä niistä just ne rahat onkin sitten menneet vähän vääriin tarkotuksiin.

      Mä koitan ajatella et Unicef on luotettava ja käsittääkseni Amnesty vaikuttaa kanssa aika luotettavalta, nehän on melkeen jo aggressiivisia :-D :-)

      Poista
    2. Niin :D Kyllä useimmin suurimmat järjestöt on ja varmasti jotain auttavatkin! mutta kumma kun jotkut ei ole.... mitä hyötyä (ja missä moraali??) perustaa avustusjärjestö, jos suurin osa hyväuskoisten ihmisten rahoista menee hienoihin autoihin ja hotelleihin?

      Poista
  6. Paljon puhutaan, mitään ei tapahdu... Maapallokin on raiskattu jo siihen pisteeseen, että paluuta ei ole, niin uusiutuvien luonnonvarojen ja useiden tärkeiden lajien/vesistöjen osalta. Hienoa että on ajatuksia paremmasta, mutta itse en usko parempaan huomiseen suuressa kaavassa.. Kiva oli kyllä lukea ajatuksia, kun oikeasti välitetään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, toi on kyllä totta. Mutta vaikka ei uskoisi parempaan, niin mun mielestä luovuttaminen nyt on vika asia mitä tehdä. Jos sullakin löytyy välittämistä, niin mikset tekisi jotain? :-) et häviä siinä mitään! Ja ainakaan et sitten ole yks niistä omaa napaa kaivelevista itsekeskeisistä ihmisistä.

      Poista
    2. Teenkin omalta osaltani pieniä asioita, vaikka tiedostankin ettei se johda mihinkään.. siinähän on kyse omasta arvomaailmasta vaikka suurinosa ihmisistä onkin mainitsemisia itsekeskeskeisiä otuksia :) Kiitos vastauksestasi

      Poista
    3. :-) don't give up, pienetkin asiat merkitsee!

      Poista
  7. Kiitos tästä! Mun aivot on aivan liian jumissa että voisin argumentoida mitenkään fiksusti, mut tyydyn vaan toteamaan että jaksoitpa käyttää aikaa sellaisen asian ilmaisemiseen, jota moni varmasti pohtii mutta ei saa suutaan auki. Oon samoilla linjoilla - mitä paremmin asiat on, sitä pienemmästä valitetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no tulihan tätä semmonen kolme tuntia kirjoitettua :-D Kiitos kommentista Roosa :-)

      Poista
  8. Joo tätä samaa pohdin aina! Varsinkin tuo, kun bostonissa poksahtaa pommi niin ihan hirveät montapäivää jatkuvat uutisoinnit, mutta samaa tapahtuu tosiaan päivittäin. Useampi ihmishenki ja lapsi kuolee, mutta se pyyhitään villasella. Samoin jos tsunami menee ja sattuu pyyhkäsemään paikasta jossa on turisteja, niin sama mediavyöry nousee, mutta kun tsunami pyyhkii useiden köyhien ihmisten kodit niin asiasta ei edes ilmoiteta.

    ainahan sitä ihmiset hokee, ettei yksi saa mitään aikaan, mutta saihan hitlerikin... No ei, mutta yksi voi saada mukaan toisen, joka voi saada mukaan pari, jotka saa taas mukaan lisää, ja näinpä se joukko kasvaa! Lopulta on monta taistelemassa parempaa vastaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Toi on vaan niin väärin. Ja jos tosta asiasta puhuu ääneen, niin kaikki on vaan ":OOO HALVENNATKO BOSTONIN UHREJA", vaikei se ole ollenkaan se pointti.

      Nimenomaan, oot niin oikeessa, maailman typerin argumentti on että "no en mä jaksa tehdä mitään kun ei se kuitenkaan auta". Se on JUST se argumentti jonka takia mitään ei ikinä tapahdu, kun ihmiset ajattelee noin!

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus. Mietin itsekin samoja asioita ja ärsyttää välillä ne ihmiset jotka eivät välitä omaa napaansa pidemmälle. Ne jotka kieltävät totuuden olemalla katsomatta kyseisiä uutisia, lehtijuttuja ja dokumentteja. Minä melkein ahmin kaikki uutiset maailman menosta ja mietin miten voisin auttaa. Tällä hetkellä en varsinaisesti auta ihmisiä, mutta ympäristöasioihin kiinnitän paljon huomiota kierrättämällä ja miettimällä mitä ostelen, sekä eläimien hyvinvointiin olemalla kasvissyöjä.

    Minusta on hyvä että kirjoitit tämän ja toit ajatuksesi esille julkisesti, ja olen niin samaa mieltä tuossa, että jokapäiväisestä kriisistä ei puhuta mitään, mutta heti jos jotain yllättävää kriisiä tapahtuu jossakin, siitä nousee kamala haloo. Onhan se toki hyvä, mutta missä on oikeasti järki ja oma ajattelu? Tuntuu että koko maailma on vain median ohjaamaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mukava kuulla, että oot samaa mieltä :-)

      Niinpä. Onneksi me voidaan muuttaa nää jutut!

      Poista
  10. Olen sun kanssasi aivan ja täysin samaa mieltä! Jos kaikki ajattelisivat että "No en MÄ kuitenkaan voi vaikuttaa mihinkään", ei mitään muutosta saataisi koskaan aikaan. Meillä asiat on niin hyvin, että on todella vaikea ihan oikeasti käsittää, millaista taistelua elämä jossain kehitysmaassa todella on.
    Tietenkin sairastuminen tai muu traaginen elämäntapa voi usein muuttaa käsityksiä ja elämänasennetta.

    PS. Olen pitkään blogiasi seurannut. Tsemppiä sinulle, kohtalotoveri, ja ihanaa kevättä!

    <3; llä
    reetta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Voi kiitos paljon reetta ♥ Ihanaa kevättä myös sinulle!

      Poista
  11. I agree! Monimutkaisia ja vaikeita asioita, hyvä niitä on silti miettiä.

    VastaaPoista
  12. Toi Lähi-Itä -esimerkki ("miksei Syyrian pommeista uutisoida" tms) on varmaan selitettävissä silläkin, että siellä päin sota on jatkunu jo niin kauan, että ihmiset on tottunu siihen, eikä ne uutiset myy. En millään tavalla yritä oikeuttaa sen ignooraamista, vaan tuoda tällasen puolen esiin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, noinhan se on :-( kamalaa, että uutisiakin pitää miettiä sen pohjalta että "mikä myy". vihaan talousjuttuja ja sitä että ne tuntuu olevan tärkein asia maailmassa :-D

      Poista
  13. Tosi upeaa tekstiä! <3 Ja niin totta, silmät on helpompi pistää kiinni!
    Ja rakastuin btw tän blogis ulkosuun :3

    ❤: http://kehvelijehnakas.blogspot.fi

    VastaaPoista
  14. mä rupesin tän tekstin pohjalta vihdoin kuukausilahjottajaksi unicefille. ennen oon tuntenut vaan syyllisyyttä kieltäydyttyäni lahjoituksesta kun sitä mulle ehdotetaan, mutta loppujen lopuks se on vaan niin hyvä asia, jonka voi nipistää opiskelijabudjetista.

    VastaaPoista
  15. Luin vasta nyt tän tekstin.Toi on niin surullista, itkin tätä lukiessani:(. Sitä haluais niin auttaa kaikkia ja antaa kaikille ruokaa. Mutta onneksi edes pienemmilläkin teoilla voi vaikuttaa.
    Ja et kyllä todellakaan ole lapsellinen!

    VastaaPoista
  16. Mä olen WWF:n kuukausilahjoittajana, kun eläimet tarvitsee mun mielestä vielä enemmän puolustamista kuin ihmiset. Mutta tämä postaus oli kyllä hyvä herättelemään sitä, että kaikenlaista tapahtuu koko ajan ja kaikki voi auttaa jotenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, että eläimetkin tarvitsee paljon apua ja nimenomaan puolustamista. Kiitos :-)

      Poista
  17. Oot ihan käsittämättömän upea ihminen :`)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥