tiistai 24. syyskuuta 2013

tajunnanvirtaa ja sekalaisia kuvia

Heippa! Netti toimii mun huoneessa nyt niin, että kun jaksaa kärsivällisesti odotella, jopa youtube-videoiden katsominen, kuvien muokkaaminen ja tänne kirjoittelu onnistuu. Tässä sitä siis istun lempparipaikalla eli sängylläni, ja ensimmäinen vapaapäivä kahdeksan päivän työrupeaman jälkeen lähenee uhkaavasti loppuaan (odotan sitä kun pääsen työelämään Suomeen, sunnuntain tuplapalkkojen ja säännöllisten vapaapäivien maailmaan).

Työt ja elämä muutenkin alkaa suunnilleen sujua täällä rutiinilla, mutta helppo tämä viimeisin viikko ei ollut. Muutamia päiviä sitten oltiin siinä pisteessä että itkin aamulla kun lähdin kotoa, bussissa, töissä, töiden jälkeen kävellessä bussille ja illalla nukkumaan mennessä. Tekstasin joka päivä masentuneita viestejä äiti-paralle ja pahimpana päivänä toivoin vain että pääsisin takaisin Suomeen. Seuraava päivä oli kuitenkin kuin ihmeen kaupalla taas helpompi ja sen jälkeen mielialakin on noussut, vaikken täällä edelleenkään mitään jokapäiväistä euforiaa koe. Eilen töissä nauroin ekaa kertaa moneen päivään, ja järkytyin kuinka omituista oli huomata se, etten oikeasti ollut nauranut varmaan kertaakaan sen jälkeen kun näin Heinin. Yleisin mieliala täällä on kuitenkin ihan rauhallinen ja tyytyväinen. Oon ostanut muutamia leffoja ja sarjojen tuotantokausia alennuksista ja katsonut niitä, kuunnellut joululauluja (ahahha) tai lukenut, kun oon halunnut muuta ajateltavaa kuin esimerkiksi työt. 

Vaikein juttu on ollut eittämättä noi työt. Kukaan ei tunne mua siellä, osa suhtautuu nihkeästi muhun, ja kiireessä kukaan ei oikeasti ehdikään puhua mulle mitään muuta kuin sanoa, kun oon tehnyt jotakin väärin. Tiedän, ettei kukaan muu muista enää puolen tunnin päästä, että laskutin asiakkaalta tuotteen jota ei edes ole myynnissä - vaikein juttu oli ehkä päästä itse siihen pisteeseen että ei vaan jaksa välittää. En oikeasti tullut tänne murehtimaan joka ikistä pikkumokaa tai itkemään joka päivä. Täytyy vain yrittää ajatella että entäs sitten vaikka mokaan, entäs sitten vaikka työkaverit saattaa pitää mua ujona ja tuskastuttavan hidasälyisenä (ehkä siksi ne ei ole vieläkään alkaneet kunnolla opettaa mulle sitä kahvikonetta)

Huomenna oon ollut täällä kolme viikkoa. Ihan käsittämätöntä, että vasta niin vähän aikaa. Suomi-elämä tuntuu kaukaiselta, mutta en oikein ole vielä asettunut tännekään. Oon vielä jossain hassussa välitilassa. Eilen töissä mietin sitä, kuinka outoa on olla joka päivä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ei oikeestaan tunne mua ollenkaan. (Sen jälkeen pistin Jennylle facebook-viestin ja sovittiin että nähdään huomenna, haha.) Kaikki, eli satunnaiset työkaverit tai uteliaat asiakkaat, on olleet ihmeissään, kun on kuulleet että oon Suomesta. Työkaverit on kahta brittiä lukuunottamatta kaikki Itä-Euroopan maista, ja joku sanoikin, että oli luullut että vain köyhemmistä maista kuin Suomi tullaan Lontooseen. Ihmiset kysyy, että miksi ihmeessä mä tänne tulin (ja huonoina päivinä mietin itse ihan samaa :-D), joku luuli että oon tsekkiläinen ja eilen joku ei uskonut, että oon Suomesta. En kuulemma oo ollenkaan suomalaisen näköinen, ja eihän mun etunimikään mikään suomalainen ole.

Uskon, että kokonaisuudessaan tää aika minkä täällä Lontoossa olen, oli se sitten minkä pituinen tahansa, tulee opettamaan mulle todella paljon niin itsestäni, elämästä ja aikuisena olosta. Jo nyt, jopa kaiken epätoivon ja ahdistuksen keskelläkin opin oikeasti olemaan murehtimatta liikaa ja pilaamaan sillä nykyistä hetkeä, sekä nauttimaan pienistä asioista, kuten vaikka asiakkaan täydellisestä brittiaksentista tai naapurin kissan näkemisestä.

Tämän tajunnanvirta -postauksen lopuksi vielä muutamia kuvia viime päiviltä!
24091 Koti-ikävän iskiessä auttaa myös lempileffan katsominen.
24092 Eka itse kokattu kunnon ruoka ja eka kokonaan luettu kirja! Näin tosta mainoksia, ja koska oon lukenut saman kirjailijan muita kirjoja ja tykännyt, päätin ostaa. Ton lukeminen sopi kyllä loistavasti tähän ajankohtaan, koska se kertoi uudisasukkaasta, haha.
24093 Minä ennen töitä Westfieldin vessassa... :-D Aika kamalaa oikeastaan, kun pääsen sinne joka päivä kurkkimaan ihaniin kauppoihin, enkä voi ostaa mitään. Tällä hetkellä tilin saldo on niin pieni numero, että ihan hirvittää, kun vuokra pitää maksaa kerran viikossa ja palkka - niin, en tiedä milloin saan sen, pahimmillaan kuukauden päästä. 
24095 Lounas. Heh.
24096
24097 Jokapäiväiset tutut näkymät töihin mennessä.
24098 Kotikatu! Tykkään tästä ah-niin-englantilaisesta näkymästä.
24099 Tarvitsin oman mukin ja päätin ostaa jonkun mieluisan... Avaimia on kolme ja vielä tänäänkään en meinannut päästä alaovesta sisään. Eilen sain myös ensimmäisen kivan postin, kiitos Outi! :-)
240910 Näkymä ikkunasta. Naapureilla on iso harmaa kissa ja vastapäätä asuvat tekee remonttia.
240911 Vapaapäivän kunniaksi vietin iltapäiväni näissä merkeissä! Aamupäivällä kävin kaupassa, pesin pyykkiä ja siivoilinkin vähän.

Huomenna menen taas töihin, joten taidan alkaa tässä pian nukkumaan. Toivon koko sydämestäni, ettei uusi kämppis ala poikaystävänsä kanssa tiskaamaan puoli yhdeltä yöllä tossa seinän takana, kuten viime yönä. Mun unentarve on noussut täällä entistä enemmän, vaikken uskonut sen olevan edes mahdollistakaan.

Hauskaa viikonjatkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle :-)

Larissa

6 kommenttia:

  1. VOI SUA!!! mä niin tiiän miltä susta tuntuu, kun viimevuonna muutin ihan uuteen kaupunkiin. mun muutossa ei tietenkään ees ollu mukana samanlaista kulttuurishokkia eikä kielieroa (ja mulla oli mun perhe), mut silti olin aika samoilla fiiliksillä ja voin vaan kuvitella kuinka rankkaa sulla on ollu. lupaan että kuten sanoit, tuut oppimaan niin paljon itestäs ja maailmasta nyt ku oot siellä! ihanaa loppuviikkoa ja toivottavasti kohta alat tutustuu ihmisiin ja alkaa helpottaa! oot söpöin ikinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ jee, ihana tsemppi- ja vertaistukikommentti! On aina helpottavaa kun joku voi sanoa että "tiedän miltä susta tuntuu". Kiitos ihana Kerttuli!

      Poista
  2. alku on aina se kankein, mutta uskon, että kyllä sä pikkuhiljaa varmasti totut siihen - niinkuin itsekin tuossa sanoit. :-) tsemppiä sinne hirmuisesti! kuvat ovat taas niin ihania että... ♥ :--)

    VastaaPoista
  3. Voii Larissaa <3 Oot mun supertyttö... :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥