maanantai 14. lokakuuta 2013

ajatuksia lontoon-elämästäni

Oon nyt jonkin aikaa suunnitellut tekeväni enemmän ajatuksia ja pohdintaa sisältävän postauksen, mutta nyt kun se vapaapäivä koitti ja vihdoin olis aikaa, tuntuu, ettei ajatus kulje ollenkaan...no, katsotaan mitä tästä tulee. Ajattelin siis kirjoittaa muutamista aihepiireistä, jotka on herättäneet ajatuksia viime aikoina.

Yksinäisyys. Yksinäisyyden tunteet on olleet yllättävän vaikeitakin käsitellä. Viihdyn suhteellisen hyvin yksin, mutta joskus liika on liikaa ja sitä kaipaa vain jotakuta tuttua ja turvallista, jolle kertoa ihan vain fiiliksiä tai hauskoja sattumuksia. Mulla on täällä Lontoossa yhden käden sormilla laskettava määrä kavereita (joka on kuitenkin tosi hyvä määrä!), mikä tuntuu kummalliselta, kun on tottunut isoon kaveriporukkaan ja perheeseen. Lisäksi välit joihinkin kavereihin Suomessa on väistämättäkin viilentyneet, mikä oli oletettavissakin ja muutenkin luonnollista tässä vaiheessa elämää, vaikei se siltikään mukavaa ole. Mutta ainakin olen huomannut, mitkä ihmissuhteet kestävät välimatkan, ja mitkä jäävät vain mukaviksi muistoiksi. Tääkin on varmaan osa sitä kuuluisaa aikuistumisprosessia, haha.
(Kuvassa synttäripaketti jonka sain ihanalta Siniltä! Kiitos vielä, mahtava yllätys rankan työpäivän jälkeen.)

14103 Raha. Taas yksi askel kohti aikuisempaa elämää; raha-asioista huolehtiminen on osana jokapäiväistä elämää. Ensimmäistä kertaa elämässäni ostan oikeasti itse sen mitä syön ja maksan asumisesta. Yleisesti ottaen mulla on mennyt täällä kaikki säästöt mitä mulla oli kertynyt esim. ylioppilaslahjoista, ja rahankäyttöä tulee mietittyä aika aktiivisesti, kun vuokra (£130) täytyy maksaa joka maanantai. Tänään oli kuitenkin eka palkkapäivä ja nyt mulla pitäis brittitililläkin olla jonkin verran rahaa! En vaan saa nettipankkia toimimaan eikä kortti ole vielä(kään) tullut postissa, joten täytyy varmaan marssia itse pankkiin pyytämään niitä rahoja käteen, heh.
14102 Odotukset. Odotukset voisi jakaa kahteen osioon: omat odotukset ja muiden odotukset. Omat odotukset on lähinnä samanlaisia, kuin ne olisivat kotisuomessa, koskien esimerkiksi elämäntapoja tai muiden ihmisten kanssa olemista. Oon kokenut erityisen kuormittavaksi nimenomaan sen, kun täytyy koko ajan olla "parhaimmillaan" ja antaa itsestään mahdollisimman hyvää kuvaa, koska on joka päivä tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ei oikeastaan tunne mua. Muista puhtaasti omista odotuksista en oikeastaan tiedä. Musta tuntuu, että en ajatellut kamalasti mitä tuleman pitää, kun lähdin. 
Omat odotukset linkittyy kyllä vahvasti myös toisten odotuksiin, ikävä kyllä. Koen välillä olevani epäonnistunut, kun en ookaan elänyt täällä hohdokasta biletyselämää, saanut kymmeniä uusia kavereita tai löytänyt energiaa tehdä kamalasti kaikkea ihanaa ja mahtavaa työvuorojen lisäksi. Toisaalta taas musta on naiivia olettaakaan, että arki ulkomailla olisi jotenkin erityisen erilaista kuin arki kotona. Samaa työarkeahan tää on, kuin mitä Suomessa olisi. En mä täällä yhtäkkiä elä mitään wannabe-julkkiksen elämää, sama ihminen mä olen ja muhun voi ottaa edelleen yhteyttä samalla lailla kuin aina ennenkin. En myöskään tullut erityisesti etsimään täältä poikaystävää, vaikka se tuntuu olevankin monen odotus ja oletus. (Painiskelen tän ikisinkku(ko) -kysymyksen kanssa itsekin ihan tarpeeksi, en tarvitse muita painottamaan asiaa tai vihjailemaan huonommuuttani vain siksi, etten satu seurustelemaan. Ajattelin kirjoittaa tämän nyt tähän väliin, heh.) Mua on neuvottu myös olemaan kiitollinen, mutta oikeastaan sitä ei tarvitse erikseen mulle neuvoa, mä olen kyllä kiitollinen todella monesta asiasta, ja ylipäätään siitä, että mulla on mahdollisuus istua omassa huoneessa Lontoossa kirjottelemassa tätä postausta.  Mä elelen täällä tavallista elämää, erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa vain, ja toivon palaavani kotiin mukanani itsenäisempi ote elämään, lisää itsevarmuutta, mukavia muistoja ja uusia taitoja. Itse arvostan noita enemmän kuin poikaystävää tai villejä biletysmuistoja.
14101 Työt. Oon ekaa kertaa elämässäni "kunnon töissä", ja aloitin ehkä niin sanotusti väärästä päästä, kun teen töitä vieraalla kielellä vieraassa maassa. En oo tainnut täällä kamalasti töistä puhuakaan; oon siis töissä suuren kahvilaketjun kahvilassa, tuntipalkka vähän yli kuusi puntaa, aamuvuorot voi alkaa 6:00 ja iltavuorot loppua 21:30, eikä täällä tosiaan ole mitään sunnuntain tuplapalkkoja tai säännöllisiä vapaapäiviä. Mulla on ollut paljon oppimista niin itse työn kuin työporukkaan sopeutumisenkin kannalta, ja muutamina kertoina on tullut tihrustettua itkua tauolla tai keittiössä. Nyt asiat sujuu jo suhteellisen rutiininomaisesti, vaikka saattaa edelleen ottaa päähän iltavuorojen kolmen tunnin siivous- ja tiskaussessiot, pahantuuliset kanssaihmiset tai omat mokailut. Oon kuitenkin oppinut löysäämään otetta, etten pala syyttä loppuun, ja vaiken olekaan ehkä se kaikista näppärin työntekijä, niin ainakin asiakkaille ja työkavereille koetan olla ystävällinen ja aito. 
14104 Hiiri. Tää on vähän hassumpi juttu, mutta ajattelin tän tämmösenä loppukevennyksenä ettei tule liian ryppyotsaista postausta. Yhtenä yönä tossa pari viikkoa sitten heräsin siihen, että mun huoneessa oli hiiri! Oon herkkäuninen, ja heräsin heti kun roskikselta alkoi kuulua rapistelua. Kännykän valossa näin kun se luikki takaisin takan sisään... Siinä sitten istuskelin paniikissa sängylläni puoli viideltä aamuyöstä ja lähetin äitille hätäviestejä, haha. Se hiiri jopa tuli takaisin kurkkimaan kun olin istunut tarpeeksi kauan paikoillani. Vuokraisäntä asetti seuraavana päivänä keittiön roskiksen viereen hiiri"tarran" (=limainen tarra johon hiiren olisi tarkoitus tarttua) ja saatiin imuri lainaksi, itse otin järeämmät aseet käyttöön ja tukin omassa huoneessa ja keittiössä kaikki reiät ja rakoset foliolla ja asetin takan viereen elektronisen hiirenkarkoittimen. Nyt oon uskaltanut jopa nukkua ilman yölamppuakin viime yöt, heh heh.
14105 Koitan palailla taas mahdollisimman pian :-)

Larissa

20 kommenttia:

  1. Jännä kuulla, et jotkut ois olettanu sun muuttavan sinne vaan bilettämään ja viettämään glamourelämää! Tai kun mä jotenki ajattelin just, et meet sinne tekemään töitä ja oppimaan elämästä :D Mut nii, oli myös hauskaa huomata pari mullekin tuttua juttua, kuten toi pankkiasioiden vaikeus ja ikisinkkuus :'D

    Sun kuulumisia on aina kiva lukea ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, niin! Jee, ihana tosiaan kuulla etten ole ainoa näiden asioiden kanssa painiskeleva :-D Sunkin kuulumisia on kiva lukea aina, anteeks kun oon niin huono kommentoimaan! ♥

      Poista
    2. Kiva kuulla ja hahah, ei se mitään! Vaikka kommentteja onkin superkiva saada, ni tiedän kyllä, että mun tekstejä luetaan, vaikkei tulis yhtäkään kommenttia(:

      Poista
  2. Mielenkiintonen postaus, kiva lukea syvemmin sun ajatuksia tästä uudesta elämänvaiheesta ja tunnistin itsenikin tuolta parista kohtaa :--D ja toivottavasti hiiret ei kiusais sua enää! :'D

    VastaaPoista
  3. Joskus kun tuntuu yksinäiseltä niin pirauta mulle. Mennään leffaan tai kattomaan nähtävyyksiä tai pitsalle tai kahville tai tanssimaan tai tai tai jotaki muuta mukavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo:-) oli kiva kun kävit moikkaamassa lauantaina!

      Poista
  4. Kiva kuulla sun kuulumiset!! Sulla on kyllä hyvä meininki siellä, keep up the good work girl! ;)

    VastaaPoista
  5. ♥ muista, että voit aina tulla puhumaan! :-)

    VastaaPoista
  6. hihii kiva että paketti piristi ♥ oot niin ihana ja IKÄVÄ :c

    VastaaPoista
  7. Mistä löytäisi luotettavasti huoneen lontoosta? Etsin samanlaista asumismuotoa kuin sinulla on ja suht samaan hintaan, mutta vielä ei ole tärpännyt....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite selailin ilmoituksia spareroomista ja gumtreesta, josta ajauduin puoliks vahingossa semmoseen agencyyn! Eli kävelin sisään sinne toimistoon ja sinne piti tietysti maksaa (120 puntaa muistaakseni), mutta sen avulla löysin tän huoneen vuorokaudessa. Ne siis järjesti mun budjetin mukaisiin kämppiin/huoneisiin näyttöjä mun haluamaltani alueelta, ja ainakin tiesin sitten että ne ihmiset ja kämpät on oikeesti olemassa. Itelläni siis hyvä kokemus tosta! :-)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! :)

      Poista
    3. Toivottavasti oli jotakin hyötyä :-) tsemppiä kämpänmetsästykseen!

      Poista
  8. Hahaa löysin sun blogin saanan kautta! Tää postaus tuo nii mielee mun ekat viikot Lontoossa...Ihan tutulta kuulostaa ja muistan ne yksinäiset illat ku mietin et mite kaikki luulee et elämä ois erilaista.. Anyways takas suomessa tajuaa mitä siellä oikeesti oli. Mut siel oppii (ainaki mä) et oikee paikka on se mis on oikeet ihmiset ja millää muul ei oo välii, oli se sit suurkaupunki tai pikkukylä:) Tsemppii sinne ja nauti ihanasta Lontoosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehe jee :-D jep!! niinpä :-) kiitos paljon Sanni!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥