torstai 21. marraskuuta 2013

lontooseen muuttamisesta

Multa on pyydetty postausta Lontooseen muuttamisen käytännön puolista, ja ajattelin näin sairaspäivän kunniaksi sellaisen tässä vääntää. Korostan, että kirjoitan luonnollisesti täysin oman kokemukseni pohjalta, enkä väitä minkään väittämistäni olevan absoluuttinen totuus.

Jos suunnittelee ulkomaille lähtöä esimerkiksi just välivuotena kuten minä, kannattaa ensin punnita eri vaihtoehdot. Mihin maahan lähteä, ja mitä kautta. Au pairiuskaan ei oo ollenkaan huono vaihtoehto. Omalta kohdalta suljin sen pois, koska halusin olla vastuussa vain itsestäni ja toisaalta taas muutto tuntemattomien ihmisten luokse tuntui vähän vieraalta. Lontooseen päädyin siksi, että olin unelmoinut kaupungista jo pitkän aikaa, ja brittiläinen kulttuuri kiinnosti.
21111 Mennäänpä suoraan asiaan: se välttämättömyys, mitä tähän tarvitsee, on raha. En ala kaunistelemaan asioita, vaiken sinänsä tykkää raha-asioista kirjoittaa. Mulla oli tilillä about 2000 euroa kun lähdin (ylioppilaslahjarahat ja muut säästöt), ja ne kaikki hupeni aika nopeasti välttämättömyyksiin. Okei, taisin mä vähän jotain ostaa ja käydä kahvilla aika useesti, mutta kumminkin. Rahaa meni yllättävän paljon yllättäviin välttämättömyyksiin, kuten työvaatteitten ostoon tai takuuvuokraan.

Raha-asioiden ollessa kunnossa kannattaa sitten vaan tosiaan ostaa lentolippu, varata sänkypaikka hostellista ja alata pakkailemaan. Mulla oli mukana reppu ja (suhteellisen suuri) matkalaukku, johon otin mukaan kaikkia perusjuttuja; vaatteita, meikkejä ja muita hygieniatuotteita, pyyhkeen, lukemista, särkylääkkeitä, Lontoo-oppaan, printtejä CV:stä, reittiohjeet hostellille, tietokoneen, adapterin johdoille (tää on aika tärkee, täällä kun pistorasiat on erilaiset)... Lakanoita en pakannut mukaan, koska ne olisi vieneet liikaa tilaa, ja loppujen lopuksi en omia lakanoita oo tarvinnutkaan, kun täällä oli ne valmiina. Tää yksityiskohta on kuitenkin varmaan aika tapauskohtainen.

Erilaisia hostelleja löytyy vaikka kuinka paljon, itse majoituin The Monkeys in the Trees -nimisessä hostellissa, joka itse asiassa sijaitsee 5 minuutin kävelymatkan päässä siitä, missä nyt asun. En kuollaksenikaan muista, kuinka paljon maksoin tuolla olosta, mutta netistä sen aika helposti löytää. Aika vähän se muistaakseni oli - vaikka majoituinkin sitten kahdeksan muun tytön kanssa samassa huoneessa. Toisaalta taas aamiainen kuului hintaan ja oli kiva tutustua muihinkin, jotka oli myös etsimässä töitä ja asuntoa Lontoosta tai oli muuten vaan matkalla täällä. Varasin hostellin kahdeksi viikoksi - loppujenlopuksi majoituin siellä viisi yötä. Sain onneksi toisen viikon varauksesta rahat takaisin.

Asunnon- tai työnetsintää en siis aloittanut mitenkään erityisemmin Suomesta käsin. Otin asioista selvää netistä (mm. nimenomaan muiden blogeista) ja totesin, että Suomesta käsin ei oikein voi eikä kannatakaan mitään sen suurempaa noiden asioiden eteen tehdä, ja tän todistin sitten itsekin todeksi. CV:n tietysti tein kotona jo valmiiksi. Tutustuin myös joihinkin nettisivuihin jo vähän valmiiksi.

Ensimmäinen juttu mitä tein Lontooseen saavuttuani, oli Oyster cardin eli matkakortin ostaminen. Liikkuminen on täällä mun mielestä tosi kallista. Esimerkkinä: maksaa 120 puntaa, jos haluaa kulkea joukkoliikenteellä niin paljon kuin huvittaa kuukauden ajan ainoastaan 1- ja 2-zoneilla (1. zone on keskusta jne).
Hostelliin saavuttuani taisin seuraavana asiana ostaa englantilaisen puhelinnumeron, koska olin kuullut, että ilman sitä jotkut työnantajat ei sua edes ota töihin. En tiedä, kai se on jonkinlaisena todisteena siitä, että on jäämässä maahan. Tämä maksoi muistaakseni 24 puntaa, sain siis sim-kortin pre-paid -liittymälle ja yksinkertaisen kännykän.

En osaa sanoa, "pitäisikö" ensin etsiä työ vai asunto. Itse etsin kumpaakin samaan aikaan. Töiden löytämisen suhteen mulla oli mieletön tuuri. Oon siis töissä siellä ensimmäisessä ja ainoassa kahvilassa, johon CV:ni vein. Kävelin sisään, ja sattumalta paikan manager oli paikalla. Taisi se kysyä muutaman kysymyksen, tyyliin mistä oon, etsinkö full-time vai part-time työtä ja oonko ennen ollut kahvilassa töissä, ja sanoi sitten että tule sunnuntaina kymmeneltä kolmen tunnin training-vuoroon.
21113 Asuntoa tai pikemminkin huonetta (täällä asuminen on kallista, joten jos ei satu olemaan Roope Ankka, on musta aika turha haaveillakaan omasta asunnosta, mikäli aikoo työskennellä esimerkiksi just kahvilassa) etsin netin kautta, esim gumtree- ja spareroom-sivustoilta. Jälkimmäiseen taisin tehdä omankin ilmoituksen, jonka kautta sain tekstarilla tarjouksia erilaisista huoneista, mutta ne kaikki vaikutti jotenkin epäilyttäviltä, haha.
Loppujen lopuksi löysin tän huoneen agencyn (interlet-nimisen) kautta. Niillä oli oma ilmoitus jostain huoneesta gumtreessa, ja siinä luki, että tule toimistollemme sinne ja sinne niin sovitaan näyttö. Menin sitten sinne ja tajusin, että ahaa, tää onkin tällainen palvelu, josta pitää maksaa :D No, ajattelin sitten, että ehkä mieluummin maksan 120 puntaa siitä että joku auttaa mua etsimään asunnon, kuin että käyttäisin sen rahan vaikka vaatteitten ostamiseen. Maksoin siis tosiaan tuon about 120 puntaa, selitin virkailijalle että mitä etsin, millä budjetilla ja mistä, ja se järjesti mulle näyttöjä.

Taisin käydä yhdessä näytössä ennen tän mun nykyisen huoneen näyttöä. Olin oikeestaan jo etukäteen päättänyt ottavani tämän, koska tiesin näyttöön mennessäni saaneeni työpaikan, ja tää sijaitsee siis about puolen tunnin kävelymatkan päässä töistä. Vuokraan siis ihan hyvänkokoista huonetta joka sijaitsee Actonissa, länsi-Lontoossa, ja vuokra on 130 puntaa viikolta. Samassa asunnossa asuu kaksi muutakin tyttöä, joiden kanssa jaetaan keittiö, kylpyhuone ja vessa. Vuokraisäntä asuu alakerran asunnossa. Tää meidän kämppä on ihan hyväkuntoinen, vaikkakin kylppäriremontti tulee varmasti olemaan täällä ajankohtainen viimeistään kymmenen vuoden päästä.

Lontoossa työskentelemiseen tarvitsee myös NI-numeron ja englantilaisen pankkitilin. Itse ainakin pystyin hoitamaan nämä asiat samaan aikaan, kun aloittelin töissä. NI-numeroa eli jonkunlaista verotusnumeroa (pakko myöntää, etten itsekään osaa ihan selittää että mikä se nyt tarkalleen ottaen on, mutta joka tapauksessa sen tarvitsee :-D) varten täytyi soittaa virastoon (numeron löysin googlettamalla) ja varata aika haastatteluun. Soittaminen virastoihin on sinänsä jo musta jännittävää, ja vallan hupaisaksi sen puhelun teki mm. oman nimeni tavaaminen englanniksi. Selvisin kuitenkin kunnialla eikä se nyt loppujenlopuksi niin kamalaa ollut. Puhelimessa piti lähinnä selittää, miksi tarvitsee NI-numeron. Haastatteluaika tuli vähän ajan päästä postissa. Haastattelu järjestettiin aika kaukana täältä, mutta kesti siis varmaan viisi minuuttia. Ei siinä oikeen mitään tehty kun vaan käytiin läpi perustiedot. Se NI-numero tuli myöhemmin myöskin postin mukana.
Pankkitilin avasin Lloydsille, koska sinne on kuulemma helpoin avata tili. Omalta osalta se pankkitilin avaaminen ei ollut ollenkaan niin hankalaa tai mahdotonta, kuin mitä etukäteen oli peloteltu. Mun tarvitsi vaan pyytää työnantajalta paperi, jolla todistin olevani töissä, ja sillä sain tilin avattua. PIN-koodi tuli postissa viikon kuluessa, kortti ei jostain syystä koskaan ensimmäisellä lähetyskerralla päässyt mulle asti, mutta sekin hoitui sillä että menin kysymään, voisiko ne lähettää uuden, kun ensimmäinen ei saapunut perille.

Jos on töissä ns. perusduunissa kuten minä, ei rahatilanne luultavasti tule olemaan mikään kovinkaan hyvä. Itse en ainakaan olisi mitenkään selvinnyt ilman apua; vuokraa on pitänyt maksaa joka viikko, ensimmäinen palkka tuli vasta lokakuun puolella eikä sekään ollut vielä tarpeeksi suuri riittämään kuukaudeksi eteenpäin. En mä kuitenkaan missään köyhyydessä ole elänyt, vaan kuten täältä blogistakin näkyy, oon pystynyt tekemään myös normaaleja juttuja, kun oon säästänyt joistain menoista - ja mulla myös onnellisesti sattui synttärit hyvään väliin, heh. 
Saan minimipalkkaa joka on muistaakseni 6,3 puntaa tunnilta, ja mitään sunnuntai- tai iltalisiä ei siis todellakaan ole. (Tää kaikki vaihtelee luonnolisesti ketjun, yhtiön tai ilmeisesti myös yksittäisen kahvilan mukaan. Kuulin vähän aikaa sitten että jostain toisesta Costasta saisi enemmän palkkaa tunnilta. En halua tietää, onko se totta vai ei.) Oon töissä yleensä kuus päivää viikossa, työvuorojen kesto on kaikkea viiden ja yhdeksän tunnin välillä (palkaton ruokatauko - 20min - on kuitenkin aina se sama) ja palkallisia vapaapäiviä kerääntyy kaksi kolmea kuukautta kohden - tästäkin tosin kuulin vasta äskettäin :-D Kun aloitin työt, mua jännitti tosi paljon, miten pärjään kielen suhteen - se paljastui kuitenkin aika nopeasti mun pienimmäksi murheeksi. Osalla työkavereista on huonompi kielitaito kuin mulla, enkä ole siis ainoa, jolla tulee joskus väärinymmärryksiä asiakkaiden kanssa. Eikä siellä kahvilassa nyt erityisesti mistään ydinfysiikasta tarvitsekaan keskustella. Vaikka täytyy myöntää, etten mä etukäteen tiennyt kaikkia kahvila-termejäkään, heh.
21114 Kaverien saanti on luultavasti aika paljon kiinni tuurista sekä omasta asenteesta. Helpottaa myös, jos tuntee tai tietää edes jonkun Lontoosta etukäteen. Facebookin kautta voi helposti ottaa yhteyttä ihmisiin esim. Finnish people living in London -ryhmän kautta. Itse olin ryhmän järjestämässä pubi-illassa lokakuun alussa. Kämppiksistä oon saanut täällä läheisimmät kaverit, koska työkavereihin oon nyt vasta tutustunut kunnolla, eikä kukaan heistä oikein vieläkään tunnu semmoiselta, että meillä synkkais kaverisuhteeseen asti työajan ulkopuolella.

Jos käytännönpuoli on vähän monimutkainen, niin henkinen puoli se vasta monimutkainen onkin - ainakin mulla on ollut. Itse en ollut ehkä miettinyt ihan loppuun asti, että miten juuri minä tulisin reagoimaan tähän elämänmuutokseen. Siltä osin en ehkä ollut täysin valmistautunut. Olin pettynyt itseeni ja siihen, miten en pystynytkään olemaan koko ajan positiivinen, miten mulla ei ollutkaan (ja ei meinaa olla vieläkään, hahhaa) energiaa tehdä kaikkea siistiä työajan ulkopuolella, miten en oikein saanutkaan kavereita ja miten kurja olo on/oli niin usein. Jälkikäteen ajateltuna mun reaktiot olisi kuitenkin olleet ihan ennustettavissa, jos olisin miettinyt asiaa paremmin etukäteen. Eli vaikka sitä lähtis kuinka avoimella ja seikkailumielisellä asenteella, on todellisuus aina tarua ihmeellisempää - eikä välttämättä aina siinä positiivisessa mielessä. Totuushan nimittäin on, että täällä elely on ihan samanlaista elelyä kuin Suomessa, paitsi että elintaso on huonompi ja tukiverkosto on kolmen tunnin lentomatkan päässä. Mulla tuli ensimmäinen shokkivaihe ekana päivänä kun heräsin hostellista, itkin suunnilleen koko aamun (hostellin vessassa, koska se oli ainoa paikka, jossa pystyin olemaan yksin). Koti-ikävä ja Suomi-ikävä, yksinäisyys sekä stressi asioiden hoitumisesta meni mulla ekoina päivinä uuden viehätyksen edelle.

Tää saattaa nyt vaikuttaa siltä, että koitan mustamaalata Lontooseen muuttamista, mutta se ei todellakaan oo mun tarkoitus. Voi olla että mulla on ollut täällä tosi rankkaa, mutta se ei tarkota, että kaikilla olisi. Minut henkilökohtaisesti tuntevat ihmiset tietää, että saatan ottaa pikkujututkin kuolemanvakavina asiona ja ylireagoida vastoinkäymisistä enemmän kuin "keskivertoihmiset". Musta on vaan kiva että jos joku googlailee asiaan liittyviä postauksia netin syövereistä, kuten minä viime kesänä, löytyy myös jokin postaus, johon on kirjoitettu rehellisesti kaikki asiat. En tarkoita sitä, että kaikki muut jättäis kirjoittamatta kaikki pahat jutut, vaan sitä, että jos päätin kirjoittaa miten asiat just mun tapauksessa on menneet, niin kirjoitan sitten kaikesta rehellisesti.

Pakko myöntää, että jos mulla ei olisi ollut niin palavaa halua näyttää sekä itselleni että muille, että pystyn tähän, olisin varmaan lähtenyt jo ekojen viikkojen aikana kotiin. Toisaalta taas, vaikka henkinen puoli ei oo mennyt mun osalta ihan putkeen, oli mulla käytännön asioissa hyvä tuuri. Sain itelleni alle viikossa työpaikan ja asunnon, mua ei huijattu johonkin pimeään työhön enkä joutunut käymään kattelemassa asuntoja, joissa vilisee rottia.
21115 Kun lähdin tänne, en päättänyt, kuinka kauan tulisin olemaan, vaan ajattelin katsoa, miten asiat lähtee sujumaan. Nyt oon kuitenkin päättänyt, että on aika tulla kotiin. Itse asiassa mulla on lentoliputkin, 12.12 olis lento Heathrow'sta Helsinki-Vantaalle!

Kotiinpaluuseen on monta syytä; kolmen kuukauden jälkeen töissä loppuu "koeaika", jonka jälkeen pitäisi allekirjoittaa kunnon soppari. Lisäksi mun vuokrasopimus päättyy myös, vaikka tietysti pystyisin tekemään uuden. En kuitenkaan halua allekirjoittaa mitään sitoutumis-lomakkeita, kun en tänne kuitenkaan ole loppuiäkseni jäämässä. Haluan myös kotiin jouluksi, heh heh, ja koska oon päättänyt hakea tosissani yliopistoon, täytyy pääsykokeisiin lukeminen aloittaa jo talvella. Lisäksi kolme kuukautta tuntuu sopivalta pituudelta olla täällä :-)
Oon aika innoissani kotiinpaluusta, vaikka toisaalta tiedän jo nyt, että mulla tulee ikävä Lontoota. Tykkään tästä kaupungista oikeesti tosi paljon. Onneksi kaikkea kivaa on tiedossa vielä ennen kuin lähden! Työt mulla loppuu ilmeisesti 5.12 (pakko sanoa, että en varmaan jaksaisi päivääkään pidempään), joten ehdin vielä lomaillakin vähän ennen koneeseen nousua. Vielä täytyy ostaa toinen matkalaukku että pääsen täältä kaikkien tavaroideni kanssa pois, selvittää, miten saan myöhemmin käsiini palkan joulukuun alulta (se tulee tilille vasta tammikuussa, ja mun enkku-tilin pankkikortilla ei voi nostaa rahaa tai maksaa Suomessa), taltuttaa tää flunssa ja löytää jostakin kivien alta positiivista energiaa jaksaa viimeiset viikot töissä.

Tiedän jo nyt, että oon saanut aivan mahtavaa elämänkokemusta täällä, mutta tästä aiheesta teen varmasti vielä postauksen myöhemmin, koska olisi tyhmää nyt käsitellä niitä asioita.

Tulipa vaihteeksi kirjoitettua pitkä postaus...hatunnosto, jos joku jaksoi lukea :-) Toivon, että tää vastasi joihinkin kysymyksiin, mutta jos ja kun jäi asioita epäselväksi, niin kommenttia vaan tulemaan!   

Larissa

10 kommenttia:

  1. Just huipputeksti, ei ollu mitää ongelmaa jaksaa lukee ♥ Mut oli hassuu ku KOKO AJAN kävi noiden rahojen kaa sillee, et ku tiesin et ne ei oo euroja, ni automaattisesti mun aivot laitto ne kruunuiks... Niiku esim toi asuntojuttu, ni olin sillee et no eipä kovin kallis ollu toi agency! ....eiku... Sehän oliki tosi kallis! :D Ja siis tää ajatusketju tapahtu joka ikisen summan kohdalla, vaik just olin nauranu itelleni edellisessä kohdassa :D

    VastaaPoista
  2. Apua, miten kallis vuokra sulla on. Mun kaveri asui vuosia Lontoossa enkä muista et se ois maksanut yli 70 puntaa viikolta missään kämpässä. Se asui Manor Housessa ainakin pitkään, oli mun mielest tosi kiva alue.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ei tää mistään halvimmasta päästä oo, mutta toisaalta tää kämppä on mielettömän hyvällä paikalla, niin varmaan sekin maksaa... :-) Mä olin saanut sellaisen kuvan, ettei alle sadalla punnalla näin läheltä keskustaa kyllä löydy mitään kunnollista huonetta, kun hinnat on viime vuosina kallistuneet niin paljon, mutta varmaan etsimällä ois tietty löytänyt halvempaakin! Vaikei tosin varmaankaan näin läheltä mun työpaikkaa :)

      Poista
  3. Tarviit luultavasti sellasen tietsikkaan usb-johdolla liitettävän pankkikortinlukijan tota enkkupankkikorttii varten (luulisin).

    Ihanaa että tuut suomeen taas :-) vieläkö sosiologia kiinnostaa vai joku muu ala?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä!

      Heh, kiva :---) ja täytyy tässä vähän vielä pohtia että mihin kaikkialle haenkaan :-D

      Poista
  4. No ainakin sulla on nyt ihan mahtava kokemus ja oot päässy näkemään Lontoota paljon turistijuttuja syvemmälle, vaikkei tää kokemus olisikaan sataprosenttisen positiivinen sellainen :-)

    ps tervetuloa Suomeen♥

    - rebecca

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :-) ja on täällä kivaakin ollut! Kiitos ♥

      Poista
  5. loistava postaus ! ootan niiiiin että tuut kotiin ♥

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥