perjantai 28. maaliskuuta 2014

THE PERKS OF BEING A WALLFLOWER & THE FAULT IN OUR STARS

28031 Tässä kuussa luin kaksi kirjaa, jotka oon halunnut lukea jo piiitkän aikaa, lähinnä koska niitä hehkutetaan somessa niin paljon. Päätin kirjotella vähän niistä heränneitä ajatuksia tänne! (Yritän kirjoittaa tekemättä sen suurempia juonipaljastuksia, mutta en lupaa mitään. Eli jos et halua tietää mitään näistä kirjoista niin skippaa tämä postaus!)

Stephen Chbosky: The Perks of Being a Wallflower (suom. Elämäni seinäruusuna)

Tän teoksen kohdalla tein nolon virheen: katsoin elokuvan ennen kuin luin kirjan, heh. Itse asiassa katsoin elokuvan jo vuosi sitten, joten tavallaan se ei häirinnyt enää niin paljoa - vaikka välillä otti päähän, kun kuvittelin Samin automaattisesti Emma Watsonin näköiseksi. (Vaikei mulla olekaan mitään Emmaa vastaan.)
Joka tapauksessa kirjan tunnelma oli niin tiivis ja ainutlaatuinen, ettei valmiiksirakennetut mielikuvat kovinkaan paljoa häirinneet. Koko tarina sai paljon syvempiä merkityksiä näin kirjana, ja oon onnellinen, kun vihdoin sain luettua tän. Päähenkilö Charlie nousi heti mun henkilökohtaiset lempparihahmot kirjallisuudesta -listalle, ja jotenkin koko juoni ja hahmot saatiin pohjustettua hyvin, ilman mitään sen ihmeellisempiä tylsiä kertaammekaikenmitätapahtuilapsuudessamme -osuuksia.
Kirjemuotoon kirjoitettu kirja sai mun mielestä käsiteltyä tosi monet teemat ilman kompastumisia. Musta on väärin antaa sellaista kuvaa, että tää kirja kertois vain nuoruudesta ja aikuiseksi kasvamisesta ja siitä blaablaasta, josta on kirjoitettu miljoona muutakin kirjaa. Toki se kertoo noistakin teemoista, mutta nuoruuden lisäksi elämästä yleensä, ihmisistä, perheistä ja yhteiskunnastakin. 

Ehdottomasti yksi mun lempikirjoista.

John Green: The Fault in Our Stars (suom. Tähtiin kirjoitettu virhe)

Syyskuussa Lontooseen muutettuani kaipasin kipeästi lukemista, joten suuntasin kirjakauppaan, jossa oli sattumalta just meneillään sellainen "osta yksi kirja ja saat toisen punnalla" -tarjous. Niinpä ostin TFIOS:in siis periaatteessa punnalla. En kuitenkaan avannutkaan sitä Lontoossa ollessani. Tiesin, että se on taas yksi tälläinen kaikkien aikojen teinirakkaustarina -kirja, enkä löytänyt oikeen fiilistä sen lukemiselle.
No, täytyy myöntää, että olin väärässä. (Miksi kaikista kirjoista maalataan aina maailman pelkistetyintä kuvaa, kun niitä koitetaan markkinoida??) Totta kai tää kirja oli muutakin kuin se teinirakkaustarina. Loppujen lopuksi tykkäsin tästäkin, vaikka aloitin koko lukemisen erittäin kriittisin lähtökohdin, ärsyynnyin kun päähenkilöt tapasivat toisensa jo ennen kuin ehdin edes päästä kirjan tunnelmaan ja loppuratkaisu oli osittain arvattavissa. 
Tässä oli muuten maailman paras sivujuoni (tai oli se tärkeä osa koko juonta) yhdestä kirjasta ja kirjailijasta! Itse asiassa se oli melkeinpä paras juttu koko kirjassa, tykkäsin siitä enemmän kuin niistä ajoittain yli menevistä lässynlää -kohdista. ("Okay" "Okay". Ihan hauska juttu, mutta ei todellakaan siis hienoin asia mitä tällä kirjalla oli antaa!)
Tää lukukokemus ei ollut niin tajunnanräjäyttävä mulle kuin nille sadoille tumblr-tytöille, mutta suosittelen silti tämänkin lukemista. (Mulle toi theperksofbeingawallflower oli itse asiassa se tajunnanräjäyttävä kokemus.) Teemasta ja päähenkilö Hazelista mulle tuli melkein häiritsevän paljon mieleen Jenny Downhamin kirja Before I Die ja sen päähenkilö Tessa, vaikka Hazel oli hiukan persoonallisemmin persoonallinen hahmo (hmm, voikohan noin sanoa edes) ja Tessa enemmän stereotyyppisen persoonallinen - toisaalta Before I Dien lukemisesta on niin pitkä aika, että täytyisi kyllä varmaan lukea se uudestaan, jotta voisin muodostaa varmemman mielipiteen. (Itkin kyllä Downhamin kirjaa lukiessa vähän enemmän kuin tätä Greenin kirjaa lukiessa.)

Anyway, suosittelen näitä kumpaakin kirjaa! Ja nimenomaan englanniksi luettuina, jos vain kielitaito sallii. En sen tähden että on coolia osata enkkua hyvin ja jeejee, vaan sen takia, että kultaisen säännön "Lue kirja ennen kuin katsot elokuvan, sillä kirja on yleensä parempi" jälkeen seuraava sääntö on "Jos mahdollista, lue kirja alkuperäiskielellä. Tunnelma välittyy paremmin." Kääntäjä jättää aina jälkensä, vaikka joissakin tapauksissa kääntäjät on tehneet työnsä paremmin kuin hyvin (Harry Potter).

Ootteko te lukeneet näitä, mitä tykkäsitte?

Larissa

6 kommenttia:

  1. mä ite hlökohtasesti rakastan TFIOSia ja mua pelottaa että se leffa pilaa sen totaalisesti :( casting ei mun mielestä ainakaan vaikuta yhtään siltä mitä mä sieluni silmin näin muttamutta we'll see... ja todellakin omistan itse sen myös englanniksi ! ja Before I Die on ollu lemppari niin kauan ku muistan oiettä ja se leffakin on itseasiassa ihan hyvä, silmät on valunu päässä molempien versioiden kanssa.
    jostain syystä Elämäni seinäruusuna ei kolahtanu kirjana, vaikka lainasin senkin enkuksi syistä jotka säkin mainitsit. leffa sensijaan oli mun mielestä täydellinen jajaja
    Harry Potterit on tosiaan parhaiten käännetty niistä mitkä oon lukenu sekä enkuksi että suomeksi :D
    ihanasti tuli tarve kommentoida kaikkea muttakun kirjat♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee just kiva kun kommentoit :--) ! MUAKIN PELOTTAA ETTÄ SE LEFFA PILAA SEN! Siis katoin kanssa sitä traileria sihan et "O_O ei ne ton näkösiä olleet" :DD oivoi. :( toivotaan parasta kumminkin!
      Ja mun täytyy kyllä etsiä käsiini toi Before I Die leffana, piti jo sillon kauan sitten kun se tuli :-)

      Poista
  2. Before I Die on ihana.. Itkin niin paljon sitä lukiessa, se oli kyl niin hyvä et voisin lukee täs uudestaanki, ku millon lie viis vuotta sitten sen ekan kerran luin. Noita kahta mitä sä esittelit ni en oo kumpaakaa lukenu mut voisin ehkä harkitakii koska saat ne kuulostaa hyviltä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :') ♥ Suosittelen, musta tuntuu että tykkäisit noista kummastakin... :-)

      Poista
  3. Elämäni seinäruusuna oli kiva! Just sellanen kirja jota teki mieli halata jälkikäteen. Se muistutti kovasti Salingerin kirjaa Sieppari ruispellossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Niinpä! Täytyy varmaan lukea toi Sieppari ruispellossa, sehän on ihan klassikkokin ja tosi kehuttu!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥