lauantai 24. toukokuuta 2014

LONDON MEMORIES, II

Tässä tulisi toinen puolisko näitä postauksia. Alun perin mun ei pitänyt julkaista näitä peräkkäin, mutta valintakokeiden lisäksi mulla on ollut kaikenlaista ohjelmaa aina puutarhatöistä hautajaisiin, enkä ole ehtinyt panostaa blogiin. Onneksi mulla kesäloma alkaa pian :-)

Lontoomuistelu-postausten toinen osio käsittelee sitä, mistä mun aikani siellä asuessa suurimmaksi osaksi koostui, eli arkea. Osa kuvista on otettu kännykällä, koska sitä tuli luonnollisesti kuljetettua mukana kameraa useammin.
21056
21055 Tykkäsin meidän kämpästä ja sen sijainnista. Seutu oli suht rauhallista, kauppaan ja bussipysäkille oli minuutin kävelymatka, töihin ja metroasemallekin käveli puolessa tunnissa. Naapurit vaikutti mukavilta, ja vuokraisäntä asui meidän alapuolella olevassa asunnossa, joten sieltä saattoi saada imurin lainaksi tai käydä kysymässä, jos tuli jotain ongelmia (vaikkapa se kuuluisa hiiri...). Vuokraisäntä oli muutenkin tosi mukava, kyseli aina kuulumisia ja mun lähtöpäivänä ajoi mut lentokentälle. Mun kämppikset oli myös tosi kivoja ja yhteiselo sujui mutkitta.
Ainoat kuvat kämpän yleistiloista tuli otettua ensimmäisenä iltana, jolloin asuin siellä vielä yksin. Mun huone oli musta tosi kiva, ja keittiön "takana" vähän erillään, mikä oli myös hyvä juttu. WC ja kylpyhuone oli erikseen, mikä oli loppujen lopuksi hyvä juttu. Niitä ei tosin oltu rempattu varmaan viiteenkymmeneen vuoteen, mikä tuotti satunnaisia ongelmia, mutta toisaalta esimerkiksi keittiössä oli ihan uusi pesukone (jota ei tuon kuvan ottamishetkellä ole vielä edes asennettu paikalleen). Ylipäätään kaikki ongelmat oli lähinnä näitä tyypillisen englantilaisia; suihkusta sai lähinnä vain jääkylmää tai tulikuumaa vettä, kokolattiamatto oli siivoamisen kannalta epäkäytännöllinen, kämppä oli talvea kohti aika kylmä, äänieristyksestä ei ollut tietoakaan ja tietysti se hiiri - mutta noikin yksityiskohdat on tässä jo melkein unohtuneet, ja muistelen melkeenpä kaiholla tota pientä huonettani, haha.

21058 Lähiseudulla liikkumiseen käytin kävelyn lisäksi bussia ja keskustaan (tai pankkiin tms) matkustaessa metroa. Töihin menin siis usein myös kävellen, mutta iltavuorosta yhdeksän jälkeen päästessä menin suosiolla bussilla. Bussiaikatauluja ei tarvinut päivisaikaan ajatellakaan, kunhan meni pysäkille ja 5 minuutin sisään jokin bussi yleensä tuli - paitsi tietysti yöaikaan (esimerkiksi aamuvuoroon mentäessä), ja silloinkin tuntui, ettei ne kumminkaan ollut siinä pysäkillä silloin kun olisi pitänyt... Metrossa matkustaminen oli musta (päiväsaikaan!!) oikeastaan aika kivaa, kun unohdin vuosien saatossa pinttyneen pommi-iskupelon ja kunhan en vaan matkustanut ruuhka-aikana, jolloin metro muistutti lähinnä liikkuvaa saunaa, johon on tunkeutunut kolme kertaa liian paljon ihmisiä.
21059 Työt. Varmaan siksi, että kyseessä oli mun ensimmäinen oikea työ, ja koska koko tilanne olisi ilman sitäkin ollut tarpeeksi jännittävä, niin mun koko elämä siellä pyöri lähinnä töiden ympärillä. Oli mulla se yksi pitkä vapaa, jonka pyytäminen jännitti mua kauheesti - puhuin siis managerille asiasta ja sen lisäksi jätin ton lapun, joka muuten naurattaa mua näin jälkikäteen. Noi työselfiet on toinen hehkeenä tauolla otettu (kahvilatyö on oikeasti aika rankkaa) ja toinen aamukuuden jälkeen aamuvuoroon menossa otettu. Mulla oli varsinkin loppua kohden lähinnä iltavuoroja ja lauantaisin päivävuoro, joten noita aamuherätyksiä ei mun työuralle osunut onneksi montaakaan. Tulkitsin tuon työvuoroasian mieluummin niin, että olin tiimin paras siivoaja, kuin että olin tiimin huonoin kahvintekijä, heh. Neljännessä kuvassa on suolia, joita yks asiakas antoi mulle kysyttyään ensin, tykkäänkö ruuanlaitosta ja käytänkö yleensä suolaa... 
Ylipäätään kivoin (ja joskus myös pahin) juttu töissä oli ehdottomasti kahvilan (kanta)asiakkaat, vaikka tulin loppuvaiheessa aika hyvin toimeen kaikkien työkavereidenkin kanssa. Monet asiakkaat kävi lähes joka päivä samaan aikaan ja eräs jopa kahdesti päivässä, joten useat puhutteli etunimellä ja kyseli aina kuulumisia. Samaten minäkin opin muistamaan mitä kukakin aina tilasi, kuka halusi myös lasillisen vettä ja kuka kahvinsa take away -mukiin, vaikka jäikin sisälle istumaan. Asiakkaita riitti joka lähtöön: bisnesmiehiä, tietyöläisiä, pikkulapsia, kuuroja burkhaan pukeutuneita teinityttöjä, sokea mies, suomalainen nainen ja niin edelleen. Suurin osa kanta-asiakkaista oli maahanmuuttajataustaisia, mikä oli myös mielenkiintoista. Monet asiakkaat kyseli mistä olen kotoisin, miksi olin juuri siellä töissä tai miten puhuin niin hyvää englantia (hahhah). Koko asiakaskunta oli aika puheliasta sorttia, joten sain usein kommenttia esimerkiksi hiuksistani, hermostuneisuudestani, hymystäni, iloisuudestani tai kyselyjä iästäni. "How old are you, fifteen? Are you even allowed to work??" -tapaisten muka-hauskojen kommenttien kohdalla huumorintaju oli koetuksella, ja sain muutaman kerran myös kritiikkiä tai jopa huudot tyytymättömältä asiakkaalta. Muutama treffipyyntökin tuli, joista yksi taisi olla täysin vilpitön, loput sai vain inhottavan tai nolon olon, varsinkin jos kysyjän ikä oli yli neljäkymmentä ja kiinnostus äityi melkein stalkkauksen tasolle. Toisaalta taas tuli hämmentynyt mutta hyvä mieli, kun joku oli kuullut että lopetan ja lähden takaisin Suomeen, ja sellaiset ihmiset joista tiesin vain heidän kahvilatilauksensa mutta en edes nimiä, tulivat pahoittelemaan ja toivottivat hyvää loppuelämää ja onnea opintoihin. Hassua itse asiassa muistella kaikkia niitä ihmisiä, joita oppi näkemään päivittäin, mutta joita ei oikeasti tuntenutkaan, ja jotka tuskin edes muistavat mua enää. 
21053 Tän kollaasin idea oli representoida mun syömistottumuksia, ja nyt kun tätä katsoo, niin ei kauheen kehuttavalta näytä :-D Todellisuudessa söin samaa aamupalaa (mysliä, jugurttia ja baanaani) valehtelematta melkein joka aamu, ja toisaalta taas hain kiinalaista vaan muutaman kerran iltavuoron jälkeen, kun en ollut ehtinyt syödä töissä. Varsinkin päivävuoro-päivinä olin EATin tai Pretin suurkuluttaja. Yhdestä tietystä EATista kävin ostamassa leivän töihin evääksi niin usein, että eräs myyjä alkoi jo tunnistaa mut ja jutteli aina niitänäitä. Näin jälkikäteen ajateltuna rahaa olisi tosiaan ruokamenoissa voinut säästää hiukan enemmänkin, mutta toisaalta valmisleipä tuntui olevan töissäkäyvien lontoolaisten kansallisruoka. Söin toki oikeasti myös paljon muitakin juttuja, ja säästin ainakin siinä, kun otin töistä mukaan sinä päivänä vanhaksi menevät leivät sun muut - eli free food, mun ja kämppisten iloksi.
21054 Satunnaisia arkijuttuja; pyykkien kuivattamista, naapurin kissa jonka näin melkein joka päivä, kotoa lähetetty paketti ja onneksi ainoaksi kerraksi jäänyt taistelu hiirtä vastaan. Noi foliot jäi tuohon sekä pariin muuhun epäilyttävään reikään mun huoneessa ja keittiössä, samoin kun elektroninen hiirtenkarkoitin...onneksi sen yhden traagisen yön jälkeen en nähnyt sen enempää eläimiä sisällä. Kadulla sen sijaan näkyi useinkin hiirten tai muiden eläinten repimiä roskapusseja, ja kerran töistä tullessa käveli vastaan kettu.
21051
21052 Mulla oli yleensä yksi päivä vapaata viikossa, ja rehellisesti sanottuna silloin useimmiten kävin ensin kaupassa tai joskus hoitamassa satunnaisia juoksevia asioita, ja sitten vaan makasin sängyllä ja katsoin liian monta jaksoa Downton Abbeyta. Välistä tuli vapaapäivinä tai -iltoina tehtyä onneksi jotain muutakin, esimerkiksi käytiin pubissa syömässä sekä mun synttäreinä kämppisten kanssa että Heinin kanssa pariin otteeseen. Muutaman kerran näin myös mun ruotsalaista au pair-kaveria leffankatselun tai kahvittelun merkeissä. Hengasin usein myös Westfieldissä koska se oli käytännössä mun työmatkan varrella, kävin elokuvissa tai kiertelmässä Lontoon eri paikkoja yksin.  

Kaiken kaikkiaan nämä Lontoon kokemukset kasvatti mua ja opetti itsenäisempää suhtautumista asioihin ja elämään ylipäätänsä. Seuraavan kerran ehkä kuitenkin lähden Lontooseen ihan lomailun merkeissä. Toivottavasti pian.

Larissa

6 kommenttia:

  1. Olet kaunis ja kiva blogi. :)
    Onko Heinillä omaa blogia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :-) ja Heinillä ei ole blogia!

      Poista
    2. näitä kuvia katsellessa matkakuume sen kuin yltyy :)) kivoja kuvia siis!

      http://by-mmaria.blogspot.fi/

      Poista
  2. Lovely blog, greeting from Belgium

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥