lauantai 23. elokuuta 2014

"BE THE CHANGE YOU WISH TO SEE IN THE WORLD."

Yksi nykyihmisen erikoistaidoista on valittaminen. Valittamisen aiheita löytyy aina - VR, Kela, EU, romanikerjäläiset, VR, homot, feministit, maahanmuuttajat ja VR. Kaikesta ollaan kovaan ääneen jotakin mieltä, silti muutosta suuntaan tai toiseen ei yleensä tapahdu. Valittamisen jalo taito tuntuu olevan koko ihmiskunnan yhteinen tauti - vai onko? 
Sanotaan, että köyhät ihmiset tai sellaiset henkilöt, jotka ovat menettäneet elämässään paljon, ovat pienempään tyytyväisiä. Kuulostaa ainakin mun korviin ihan järkeenkäypältä. Joku, joka on menettänyt esimerkiksi kotinsa, henkilöpaperinsa, vaimonsa ja lapsensa, osaa arvostaa niinkin pientä asiaa kuin puhtaita ja kuivia sukkia luultavasti enemmän kuin sinä, joka istut tietokoneesi tai puhelimesi ääressä lukemassa tätä tekstiä. 

Ollaanko me (ihmiset, länsimaalaiset ihmiset, suomalaiset, ihan kuinka vaan) sitten oikeasti niin välinpitämätöntä, kiittämätöntä ja itsekästä porukkaa? Jos joku ottaa puheeksi Gazan lapset, niin varmasti (vaiket seuraisikaan uutisia), osaat nyökytellä porukan mukana että joo, on se kamalaa (vaikka ketä ne gazalaiset nyt edes on, mistä se sota siellä johtuu - siitä et ehkä osaa enää mitään sanoakaan). Jaetaan vielä facebookissa tää linkki. Osallistutaan keskusteluun. Ja mitäs muuta - niin, ne opintotuet, niitähän uhataan pienentää. On ne päättäjät vaan paskaa porukkaa. Ketä siellä hallituksessa oikeen istuu? Niin ja se ilmastonmuutos. Kai sillekin jotain pitäis tehdä. Tykätään nyt tostakin facebook-linkistä, niin kaikki näkee, että mä välitän.
Ja sitten ajellaan omalla henkilöautolla siihen alle kilometrin päässä sijaitsevaan lähikauppaan ja ostetaan kunnon jauhelihapihvit ja pari kaljaa lauantai-illan kunniaksi. Telkkarista ei ainakaan katsota uutisia koska ihan sama, ei koske mua, en kuitenkaan ymmärrä mitään - ja koska salkkareitten uusinnat tulee sentään samaan aikaan! Tai nettishoppaillaan vähän - koska Guessilla on alennukset - ja missataan vaalit, koska en ymmärrä politiikasta mitään, en mä halua äänestää, ei yksi ääni kuitenkaan vaikuta

Maailman Kuvalehdessä oli Elina Hirvosen tosi hyvä ja aiheellinen kolumni. Siitä poimin erityisesti yhden lauseen, jonka sanomaa haluaisin tässäkin postauksessa välittää: "Maailmaa ei muuteta poseeraamalla tai hyvillä aikomuksilla, vaan teoilla, joilla on seurauksia." 
Niinpä. On ihanaa, että ihmiset osallistuu keskusteluun keskustelupalstoilla, tykkää WWF:n facebook -sivusta, lukee tai jakaa uutisia tai vaikka tätäkin mun kirjoittamaa blogitekstiä, mutta valittettavasti nämä teot ei pahimmassa tapauksessa muuta mitään muuta kuin tekijän omaa kokemus- ja tietoisuuspiiriä. Se, että säälit jääkarhuja tai Gazan lapsia ja jaat siihen liittyvän kuvan facebookissa ei auta asianomaisia.
En tietenkään väitä, että ylläolevat teot olisi turhia tai vääriä. Oman ja toisten tietoisuuden nostattaminen on aina kuitenkin hyvä juttu. Siitähän se kaikki lähtee. Ei kukaan voi auttaa sodan uhreja tai jääkarhuja, jos ei edes tiedä niiden olemassaolosta.

Meillä suomalaisilla on asiat aika hyvin. Vaikka Kelassa on jonoa ja VR on usein myöhässä, niin silti ainakin enemmistösuomalaisten elämänlaatu on suurimmalta osin hyvää. Tällä en tarkoita sitä, ettei suomalaisella saisi olla asiat huonosti. Jokaisella on oikeus omaan suruunsa ja omiin ongelmiinsa, eikä kenenkään tarvitse eikä pidä antaa enemmän kuin on antaa. Vastaavasti kukaan ei saa tuntea huonoa omaatuntoa onnestaan.
Itse oon kuitenkin kokenut hyväksi ajatella omia asioitani vähän suhteuttaen. Ehkä mun ei kannata jäädä enää kovinkaan moneksi päiväksi neljän seinän sisään, vaikka elämä tuntuu mälsältä, olen salaa aivan hirvittävän kateellinen niille, ketkä pääsivät opiskelemaan ja häpeän sitä, että olen valtion silmissä työtön enkä mitään muuta. En sentään ole joutunut esimerkiksi pakenemaan kotimaastani ilman mitään tietoa perheeni tai ystävieni kohtalosta. Mulla on katto pään päällä, ruokaa jääkaapissa ja perusturvallinen olo. Ehkä siinä on tarpeeksi. Vaikka mäkin olen joskus surullinen ja masentunut, on mulla kuitenkin tosi paljon annettavaa muille. Mä haluan auttaa muita. Ja siitä tulee kaiken lisäksi vielä hyvä mieli!

22081Mutta miten auttaa? Kerron salaisuuden: se on helpompaa, kuin luuletkaan.                       
ENSIMMÄINEN ASKEL: Ota asioista selvää.

Mitä maailmassa oikeastaan edes tapahtuu, keitä pitäisi auttaa? 
Oletko epätietoinen maailman tapahtumista, etkä oikeastaan tiedä, keitä nyt pitäisi auttaa ja miten sen voisi tehdä? On OK vastata edellä olevaan kysymykseen kyllä. Ei kuitenkaan ole ollenkaan OK olla sen jälkeen ottamatta selvää asioista. Laput silmillä kulkeminen ei ole coolia. Tässä pari vinkkiä oman tietoisuuden kasvattamiseksi:

- Varmaan kaikki Humans of New Yorkia somessa seuraavat on huomanneet, että viime aikoina siellä on postattu muidenkin kuin New Yorkilaisten tarinoita. Siistiä, eikö? Yleisestikin ottaen kannattaa alkaa seurata Instagramissa niiden viihdeteollisuuden julkkisten lisäksi esimerkiksi National Geographicin tiliä @natgeo. Saat Instagramin etusivulle muutakin informaatiota kuin sen, ketkä julkkikset on hengailleet missäkin gaalassa ja mitä kaverit söi aamiaiseksi.
- Lue John Greenin kirjojen sijasta vaihteeksi joku Khaled Hosseinin kirja, esimerkiksi Tuhat loistavaa aurinkoa. Cosmopolitanin kaverina osta tai lainaa kirjastosta seuraavan kerran myös Maailman Kuvalehti.
- Katso Netflixistä One Day on Earth -dokumentti (traileri alla). Maailmassa tapahtuu niin paljon, ja myös niitä hyviä asioita.
- Selaa uutiset. Oikeat uutiset, eikä vaan ne Iltalehden lööpit. YLE uutisten etusivua selaillessa 22.8.2014 nousi ainakin nämä jutut: koulukiusaaminen, Ukrainan kriisi, Fergusonin rotumellakat, Gaza. Pelkästään kymmenen sekunnin otsikkoselailulla saa aika paljon informaatiota maailman menosta.

Tähän väliin haluisin kertoa yhden oman oivalluksen. Katsoin kesäkuussa ihan sattumalta Yle Areenasta dokumentin Eritrean pakolaisista. Kyseinen dokumentti on jo poistunut Areenasta, mutta löysin aiheesta esimerkiksi tämän artikkelin. Dokumentissa seurattiin Ruotsissa asuvaa eritrealaista toimittajaa, joka koetti auttaa Eritrean pakolaisia saamaan kidnapattuja läheisiään turvaan. Pähkinänkuoressa: Beduiinit sieppaavat eritrealaispakolaisia, yleensä naisia, heidän matkallaan kohti parempaa elämää. Kidnappaajat pitävät heitä pimeässä, nälässä, vailla peseytymismahdollisuuksia. He raiskaavat ja kiduttavat uhrejaan esimerkiksi polttamalla ja uhkaavat tappaa heidät, elleivät läheiset maksa monien satojen tai tuhansien dollareiden lunnaita tiettyyn päivään mennessä. Ja tätä tapahtuu ilmeisesti vielä tälläkin hetkellä, päivittäin, sadoille ja taas sadoille naisille, miehille ja lapsille.
Se, mikä mua järkytti itse asian lisäksi oli se fakta, etten mä tiennyt tosta mitään. Vuosi sitten en edes tiennyt, että Eritrea -niminen maa on olemassa. Lisäksi dokumenttia katsoessani muistin ne entisen, Lontoon työpaikkani mukavat kanta-asiakkaat, jotka olivat eritrealaisia maahanmuuttajia. Joille myin suunnilleen joka päivä kahvia. Eikä mulle tullut edes mieleen, minkälaisia kamalia asioita he tai heidän läheisensä on mahdollisesti joutuneet kokemaan. 

Maailmassa tapahtuu paljon hirvittäviä asioita, ja tosiasia on, ettei kukaan voi auttaa kaikkia. Ongelmia löytyy niin Suomesta kuin ulkomailta, ruohonjuuritasolta aina monen maan välisiin, monimutkaisiin konflikteihin. Kaiken kurjuuden keskellä tulee väistämättäkin pienelle ihmiselle voimaton olo.

Voimaton olo tai riittämättömyyden tunne ei ole kuitenkaan syy olla tekemättä mitään. Monet meistä varmasti sisimmässään tietää, että jotakin pitäisi tehdä. Kuitenkin harva tekee mitään. Miksi? Useat auttamisen ja vaikuttamisen tavat ovat jopa ilmaisia - onko siis viitsimättömyys pätevä syy itsekkyydelle? No ei ole!

TOINEN ASKEL: Tee jotakin.

Keräsin alle muutamia esimerkkejä - jokaiselle löytyy varmasti jotakin!

JÄRJESTÖT

Jos haluaa lahjoittaa rahaa, pienimmällä vaivalla pääsee, kun ryhtyy vaikkapa jonkin järjestön kuukausilahjoittajaksi. Jokainen osaa nimetä heti tältä istumalta monta järjestöä, esimerkiksi Unicefin (lapset), WWF:n (luonto) tai Amnestyn (ihmisoikeudet). (Lisää tietoa järjestöistä löytyy niiden omilta nettisivuilta.)
Mä olen Unicefin kuukausilahjoittaja, eli mun tililtä menee Unicefin toimintaan 12 euroa kuukaudessa (paitsi jos tili on nollilla). Ja tän lähes kahden vuoden aikana se ei ole haitannut mun elämää kertaakaan. En ole kertaakaan kironnut että saakeli, kun meni nyt toi 12 euroa, olisin tarvinut sen asiaan X. 
Ellei ole rahatilanne tosi, tosi tiukilla, käyttää moni aikuinen ton summan rahaa kuukaudessa helposti johonkin turhaan, sen enempää miettimättä. Vaikka siideriin. Pari siideriä vähemmän kuukaudessa ei kuitenkaan tapa ketään (päin vastoin). Ja se siideri tulee kuitenkin pissana ulos - sinne meni 12 euroa. Entä jos sillä kahdellatoista eurolla saisi jotakin hyvää ja kestävää aikaan?

Asiaan liittyvät HS:n artikkelit: Näin kymppi auttaa & Suomalainen auttaa syöpälapsia muttei sodan uhreja.

Ja nyt tulee tietysti ne kuuluisat argumentit "järesjestöt on huijausta"/"järjestöt ei auta oikeasti ketään yksittäistä ihmistä"/"ne rahat menee vaan järjestön työntekijöille"/"en usko järjestöihin". Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, enkä tuomitse henkilöä, jonka periaate on se, ettei anna rahaa minkäänlaisille järjestöille. Kuitenkin jokainen ymmärtää sen, että ne järjestöjen työntekijätkin tarvitsee palkkaa - samalla lailla kuin ei se kaupan kassakaan tee työtä vain hyvää hyvyyttään palkatta. Lisäksi esimerkiksi Unicef (jonka kattojärjestö on YK), on todella pienellä todennäköisyydellä kovemman luokan huijarijärjestö. 

Jos edelleenkään et pidä järjestöistä, ei hätää. Se ei estä sinua auttamasta, sillä on toki olemassa muitakin tapoja!

TAVARALAHJOITUKSET

Aika monessa kodissa on varmasti kellarissa, vintillä tai kaapinperällä hyväkuntoisia tavaroita ja vaatteita, joilla kukaan ei oikeastaan enää tee mitään. Yksi tapa päästä niistä eroon on tietysti myydä ne kirpputorilla - mutta mitä jos sen sijaan lahjoittaisit ne? Vaihtoehtojahan on monia, aina tuttavaperheistä SPR:ään; googlettamalla löytyi esimerkiksi tälläinen sivusto. Pienellä nettisurffailulla ja mahdollisilla yhteydenotoilla jokainen varmasti löytää jonkin paikan, mihin viedä tavaralahjoituksia.
Esimerkiksi mä keräsin kellarista omia vanhoja, hyväkuntoisia leluja ja vaatteita. Lähetin sähköpostia eräälle vastaanottokeskukselle ja kyselin, olisiko heillä käyttöä tavaroille. Vien luultavasti ensi viikolla ainakin osan tavaroista sinne. 

JUURI SINULLE TÄRKEÄT ASIAT

Ovatko eläimet lähellä sydäntäsi? Ota selvää alueesi eläinsuojeluyhdistyksestä ja siitä, miten voisit osallistua sen toimintaan. Esimerkiksi Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ilmoittaa Facebook-sivuillaan kotia etsivistä löytöeläimistä tai vapaaehtoistyöntekijöiden tarpeesta kissatalolle. 

Monet ovat mahdollisesti kuulleet kauhutarinoita mielenterveydenhoidosta tai kokeneet itse hoidon, vertaistuen tai asioista informoinnin puutteelliseksi. Esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuraa ja Syömishäiriöliitto - SYLI ry:tä voi tukea rahalahjoituksin.

On olemassa myös paljon pienempiä, mielenkiintoisia ja tutustumisenarvoisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, esimerkiksi J.K. Rowlingin Lumos tai omalaatuinen Life Vest Inside, jonka filosofia tiivistyy hyvin alla olevaan videoon.
 
KULUTUSPÄÄTÖKSET

Kuluttamisella on varsinkin tässä nyky-yhteiskunnassa suuri merkitys. Yksi kasvisruokapäivä viikossa ja luomun sekä reilun kaupan suosiminen ei muuta kenenkään elämää radikaalisti ainakaan huonompaan suuntaan. Rahaa ja ympäristöä voi myös säästää kun miettii kahdesti, ennen kuin ostaa jotakin - mitä jos käyttäisit tänä talvena niitä viimetalvisia, vielä hyväkuntoisia talvikenkiä sen sijaan että ostaisit taas uudet?
Lisää tietoa ja vinkkejä aiheeseen liittyen esimerkiksi täältä ja täältä. (Kulutuspäätösten vaikutuksista mäkin olen kirjoittanut enemmän tässä postauksessa.)

VAPAAEHTOISTYÖ

Vapaaehtoistyö voi olla kaikkea Afrikassa vietetyn puolen vuoden ja rahalippaan kanssa tienvarressa seisomisen väliltä. Esimerkiksi Punainen Risti tarjoaa erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia.

LÄHIMMÄISTEN AUTTAMINEN

Ilmaista ja helppoa. Hymyile vastaantulijoille, tervehdi bussikuskia, kysy mitä äidille kuuluu. Jos huomaat jonkun kavereistasi olevan allapäin, kysy, miten voisit auttaa. Levitä hyvää mieltä ympärillesi; älä pidä vihaa tai vanhaa riitaa yllä, pyydä ja anna anteeksi. Viime aikoina mulle on tullut hyvä mieli esimerkiksi siitä, kun vein tyhjän tölkkini baarin edustalla pulloja keräävälle pienelle mummolle, tai kun annoin laukussa olleen eväspatukkani kerjäläiselle.

ÄÄNESTÄMINEN

Olin lukiota ennen eräällä pohjoismaisella leirillä, jossa pohdittiin muun muassa sitä, pitäisikö 16-vuotiailla olla äänioikeus. Eräs leirin ohjaajista kertoi äitinsä joskus sanoneen, että "jos ei äänestä, ei ole varaa valittaa [asioista, joista päättävien valintaan olisit voinut vaikuttaa äänestämällä]". Mielestäni toi tiivistää asian hyvin. Jos sulla on äänioikeus, mutta jätät äänestämättä esimerkiksi kunnallisvaaleissa, on turha sitten seuraavana vuonna valittaa kovaan ääneen kunnallispoliitikkojen tekemästä tyhmästä päätöksestä - olet itse jättänyt käyttämättä sen yksinkertaisimman tavan, jolla olisit voinut asiaan vaikuttaa. Sopivan ehdokkaan valitseminenkaan ei enää vie kamalasti aikaa tai energiaa, kun hyvissä ajoin vaaleja ennen nettiin ilmestyvät vaalikoneet, jotka voi kätevästi tehdä vaikka juuri ennen kuin käytät elämästäsi ne 20 minuuttia, kun kävelet äänestyspaikalle, kirjoitat numeron lappuun ja kävelet takaisin kotiin.
 
 
Iskä sanoi joskus, että muutosten ja hyvän tekeminen on prosessi. Sitä ei aloiteta hyppäämällä nollasta sataan, vaan ensin tehdään ensimmäinen pieni asia tai muutos. Sitten kun se ensimmäinen pieni asia tulee rutiiniksi, voi tehdä seuraavan muutoksen - ja niin edelleen. 


Keltään ei vaadita täydellisyyttä tai valtavia tekoja, mutta kaikilta vaaditaan pieniä tekoja ja edes vähän empaattisuutta, jos tätä maailmaa aiotaan muuttaa paremmaksi paikaksi. Ja se parempi maailma on onneksi mahdollinen.




"No one has ever become poor by giving." - Anne Frank

"I would rather make mistakes in kindness and compassion than work miracles in unkindness and hardness." - Mother Teresa





Larissa

10 kommenttia:

  1. Tässä hieman samaa aihetta sivuava juttu: http://www.hs.fi/sunnuntai/Vain+tyhm%C3%A4+auttaa+asunnotonta++ja+kissoja/a1408687092941

    VastaaPoista
  2. Mä en oikeen tiiä mitä kautta sun blogiin päädyin mutta tää sun teksti pysäytti ja kosketti. Mulla on mielessä pyöriny niin paljon nää samat asiat ja ekanahan kaikki on lähteny omista valinnoista. Mua jaksaa edelleen ärsyttää ihmisten kyselyt miksi en esim hanki autoa vaikka luulis kaikkien tajuavan ettei jokaisella ihmisellä voi sitä olla, ihan ekologisistakin syistä. Omilla pienillä teoilla ei välttämättä oo maailmalle suurta vaikutusta mut itselle on. Mä oon miettinyt kuukausittaista lahjoitusta jollekkin järjestölle ja sun postauksen avulla sain vähän pohjaa sille mitä haluaisin tukea. Ihanaa että sun kaltasia on olemassa, tää postaus sai mut hymyilemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!! Ihana kuulla että tykkäsit tästä tekstistä :-)

      Puhut asiaa! Ja joo, mäkin joudun aina uudestaan ja uudestaan ja uudestaan selittelemään miksei mulla ole autoa/ajokorttia...argh! :-D

      Kiitos vielä, sun kommentti sai mut puolestaan hymyilemään :-) ♥

      Poista
  3. Oot upea! Ja tää teksti myös. ♥♥♥

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä teksti. Minua kiinnostaa tietää, että miten kaikin tavoin sä teet tästä maailmasta parempaa paikkaa? Tai siis todellakin teet jo paljon, kun tällaisen tekstinkin jaoit! Mutta mihin/miten autat muuten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kiitos paljon! Tässä muutamia juttuja, mitä tuli nyt näin äkkiseltään mieleen:

      - Suosin julkisia; en aja yhtään autoa (mulla ei ole korttia ollenkaan)
      - Olen Unicefin kuukausilahjoittaja
      - Syön kasvisruokaa, suurimmaksi osaksi vegaaniruokaa, ja yritän ostaa ruokatuotteet luomuna/reilunkaupan tuotteina jos suinkin vain mahdollista
      - Koitan ostaa turhaa mahdollisimman vähän, esim nyt päätin liittyä Vuosi ilman uusia vaatteita -haasteeseen :)
      - Kaikkia yksittäisiä "pieniä" juttuja; lahjoitin just vanhoja tavaroitani eteenpäin, koitan olla mahdollisimman mukava ihminen, auttaa muita jne :-)

      Tällä hetkellä mulla on myös suunnitteilla käydä SPR:n ystävätoiminnan kurssi heti kun saan arjen rullaamaan ja näen, missä välissä olis aikaa, sekä säästän pientä "rahastoa", josta aion lahjoittaa eri hyväntekeväisyyskohteisiin :-)

      Poista
  5. Olipa älyttömän hyvä ja hyvin kirjoitettu teksti huh kiitos! Oon itse ihan viimeaikoina, sanotaanko puolen vuoden sisään alkanut kiinnostumaan enemmän maailman asioista, ottamaan niistä selvää ja tiedostamaan juttuja. Todennut, että yksi ihminen voi oikeasti auttaa omalla panoksellaan, vaikka isossa mittakaavassa se panos onkin toki usein "häviävän pieni". Omillä päätöksillä ja omalla panoksella on merkitystä ja tästä tekstistä sain irti ennenkaikkea kasan hyödyllisiä ja kiinnostavia linkkejä. Kiitos tästä huh! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti! :-)

      Jes, hieno juttu, oot ihan oikeassa!! Kiitos itselles, ihanaa jos sait tästä jotain irti!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥