torstai 5. helmikuuta 2015

ENTÄS NE HUONOT PÄIVÄT?

Helmikuu on alkanut hiljaa, päivät on vaihtuneet huomaamatta ja oon viihtynyt lähinnä omissa oloissani ja ajatuksissani. Tän hetkinen elämäntilanne ei ole kovinkaan päätähuimaava, tulevaisuus kuulostaa kirosanalta ja mulla nousee mielettömät ärsytykset pintaan aina kun radiosta tulee Mauton Jasso, kun netti katkeaa kuudetta kertaa puolen tunnin sisään tai kun joku luulee tietävänsä minusta enemmän kuin minä itse. 

Onneksi kivojakin asioita on, eikä niitä tarvitse aina edes etsiä kissojen ja koirien kanssa! Aloitin kuoroharrastuksen ja tähän mennessä oon tutustunut oikein mukavanoloisiin tyyppeihin. Katsoin hyvän elokuvan ja viikonlopuksi on luvassa kivoja suunnitelmia. 
Elämän positiivisia puolia ei sovi koskaan unohtaa. Paljon on kiinni myös omasta asenteesta. Tällä viikolla juttelin ihmisen kanssa, joka sanoi kokeneensa elämänsä aikana "varmaan kolme p*skaa päivää". Ajattelin että vau, mulla saattaa mahtua tollainen määrä yhteen viikkoon. Tietysti usein ongelmat ja huono fiilis saattaa johtua vähän syvemmistäkin asioista kuin pelkästä asenteesta. Se ei kuitenkaan myöskään sulje pois hyvienkin asioiden olemassaoloa.

05021
 
Mahdollisesti joku muukin saattaa kärsiä kroonisesta alakuloisuudesta, äkillisistä ärsytyspuuskista, huonosta päivästä tai jaksamisen äärirajoilla seikkailemisesta, joten päätin jakaa muutaman hyväksi kokemani vinkin.

Vapaapäivä, yksin oleminen, oma aika, kotipäivä. Tiedän, että jotkut ihmiset voimaantuu siitä kun on koko ajan kamalasti tekemistä ja paljon ihmisiä ympärillä - vaiken mä osaa siihen (varsinkaan nyt) täysin samaistuakaan. Vaikka tottakai rakkaiden seurassa oleminen on hirmu tärkeää myös hyvinvoinninkin kannalta. Silti uskon vakaasti, että jokaiselle meistä tekee välillä hyvää myös olla ihan itsekseen, pistää puhelin äänettömälle ja selvitellä ajatuksiaan. Ihan puhtaan pohdinnan ja olemisen jälkeen tai lomassa voi tehdä esimerkiksi jotain näistä asioista: 

Kissan silittäminen. Tai koiran. Tai minkä tahansa muun eläimen, jos sellaisen seurassa sattuu olemaan. 

Harry Potter. Jos siis sattuu olemaan yhtä potterhead kuin minä. Suurimmankin ahdistuksen keskellä pelkästään elokuvien soundtrackien kuunteleminen rauhoittaa mua - puhumattakaan itse elokuvien (varsinkin kahden ensimmäisen) katsomisesta tai kirjojen lukemisesta. Mikä olisikaan mukavampaa kuin tutun ja turvallisen lempikirjan lukeminen? Myös muumit - siis myös ne kirjat! - on hyvä vaihtoehto luomaan mukavan kotoista ja turvallista tunnelmaa.

Teen juominen. Mikäli siis sattuu teestä pitämään.

Kirjoittaminen. Joskus ajatukset pyörii päässä sellaista vauhtia, ettei niistä meinaa edes saada täysin selkeää kuvaa, ja loppujenlopuksi jää jonkin tunnetilan valtaan tietämättä oikeastaan edes että miksi. Silloin kannattaa kirjoittaa ajatuksia ylös päiväkirjaan tai vaikka kännykän muistioon - se auttaa. Eli jos ahdistaa, harmittaa, ärsyttää tai itkettää, kannattaa tunteet vuodattaa ulos tekstinä. Silloin ajatuksista saa paremmin kiinni ja niitä voi lähteä työstämään.

Suklaa. Uusin ihastukseni on raakasuklaa, johon tutustuin vasta parisen viikkoa sitten. Mulla oli suuret epäilykset sitä kohtaan, mutta sitten ostin Punnitse & Säästä -kaupan alennuksesta Suomessa valmistettua ja söpöön käärepaperiin käärittyä raakasuklaata - joka oli tosi hyvää!

Luonnossa käveleminen. Uusien kävelyreittien löytäminen. Tai ulkoilu ylipäätään. Taustamusiikkina voi toimia oma Spotify-soittolista tai sitten ihan luonnon tai kaupunkimiljöön omat äänimaisemat. Joskus tekee hyvääkin liikkua ilman, että musiikki pauhaa korvissa - silloin tulee havainnoinneeksi ehkäpä enemmän ja erilaisia asioita.

Elokuvan katsominen yksin. Niin, että ehtii keskittyä kaikkeen kunnolla. (Yksin katsominenkaan ei estä elokuvan ja sen hahmojen tekojen ääneen kommentoimista; mä ainakin teen sitä, jos kyseessä on jännittävä tai muuten tunteita herättävä elokuva.) Parasta on, jos valitsee elokuvan tietämättä siitä mitään etukäteen. Jos on onnekas, saattaa löytää uuden suosikkielokuvan. Mulle kävi niin eilen, kun spontaanisti katoin Netflixistä Cloud Atlas -elokuvan. Ainoa huono puoli on se, että nyt haluan palavasti saada alkuperäiskirjan käsiini. Valitettavasti mulla vaan on luettavana pari(kymmentä) muutakin kirjaa, esimerkiksi nyt valintakokeisiin...

Larissa

2 kommenttia:

  1. Kiitos leffavinkkauksesta, Cloud Atlas vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta! :-)
    Mä ite ainaki saan voimaa just yksinolosta. Tai ehkä välillä on kivempi, kun on ihmisiä ympärillä, mutta varsinkin sen jälkeen tuntuu taas sairaan hyvältä olla yksin!

    Ihana postaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ehdottomasti, kivaa vastapainoa "perusleffoille" :-)
      Toi on ihan totta. Ja se on musta rikkaus, että ns. osaa olla yksinkin!

      Kiitos :--)

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥