maanantai 18. toukokuuta 2015

VI SKA GÖRA JORDEN HEL, JA VI SKA GÖRA VATTNET RENT, OCH VI SKA ALDRIG SKADA VARANDRA MER

1805118054  
Keittiössä oleva kasvini on alkanut taas kukkia. Viime keskiviikkona tulin puoliltaöin kotiin, päivään oli sisältynyt pääsykokeet, kuoron kevätkonsertti ja -juhla. Otin hölmöjä kuvia peilin kautta enkä malttanut mennä nukkumaan.

Viime viikolla löysin ysiluokan lopussa tehdyn "kehulapun", johon luokkakaverit oli kirjoittaneet terveisensä. Luokanvalvoja oli kirjoittanut mulle "On hyvä, että matkalla on päämäärä. Mutta tärkeää on lopulta matka, ei päämäärä." En silloin ymmärtänyt, miksi hän kirjoitti tuon juuri mulle. Nyt, viiden vuoden jälkeen, luin sen uudestaan ja ymmärsin.

Mietin itseäni yläasteen lopulla, lukiossa, ylioppilaaksi päästyäni. En tiedä mitä elämä vielä tuo tullessaan, mutta yhden asian tiedän. Oon oppinut nauttimaan lämpimästä kevätsäästä, yrittämään täysillä epäonnistumisen pelosta huolimatta ja hymyilemään rohkeasti vastaantulijoille. Ja mikä tärkeintä: oon oppinut olemaan vähän enemmän ja rohkeammin minä.

Larissa

2 kommenttia:

Kiitos ajatuksistasi ♥