tiistai 16. elokuuta 2016

INTERRAIL: ESPERANTOILEMASSA NITRASSA

Ensimmäisenä kohteena interrailillamme meillä oli Slovakian Nitra. Nitrassa järjestettiin tämänvuotinen esperanton maailmankongressi, eli jokavuotinen tapahtuma, johon esperantoa puhuvat tai vähintään siitä kiinnostuneet ihmiset kokoontuvat viettämään aikaa keskenään. Kongressin ajankohta ja sijainti sopivat hyvin meidän lomasuunnitelmiimme, joten sunnuntaina 24. heinäkuuta heräsimme aamuvarhain ja matkustimme koko päivän Bernistä Nitraan. Pisin yhtäjaksoinen junamatka oli Zürichin ja Wienin välillä. Tuntikausien matkustaminen oli rankkaa lähinnä sen takia, että olimme nukkuneet edellisyönä vain kolmisen tuntia. Muutoin totesin nauttivani junassa matkustamisesta, kun saattoi jutella, lukea tai vain katsella ikkunasta ulos uusia maisemia - kunhan junassa oli toimiva ilmastointi.
Vaihdoimme junaa vielä muutaman kerran ja saavuimme illansuussa Nitraan. Kaupunki oli pieni ja tunnelmaltaan vaatimaton verrattuna Euroopan suurkaupunkeihin, mutta keskusta oli täynnä hienoja vanhoja rakennuksia. Ehdimme juuri sopivasti näkemään loppupuoliskon kongressin iltaohjelmasta, jossa slovakialaiset tanssijat ja muusikot esittelivät slovakialaista kulttuuria. Esitys oli hienosti toteutettu ja esiintymispaikkana toimi Nitran kaupunginteatterin edusta.
Majoituimme aivan Nitran keskustassa sijaitsevassa vaatimattomassa hotellissa - joka meidän silmin oli kylläkin ennemminkin hostelli. Ränsistyneen ulkomuodon ja tympeän henkilökunnan lisäksi hotellihuoneen katossa oli valtava läiskä, joka haisi ja näytti epäilyttävästi homeelta. Kamelin selän katkaisi epäilyttävä ötökkä, joka kipitteli iloisesti sängyn päällä. Jonathan pyysi meille uuden huoneen sillä aikaa kun minä koitin tasata hengitystäni paniikki-itkukohtauksen jälkeen. Yleensä en erityisemmin pelkää tai inhotu hämähäkeistä, ampiaisista tai muistakaan ötököistä, mutta sinä iltana olisin mieluummin nukkunut kadulla kuin mahdollisten luteiden keskellä.
Itse kongressin ohjelmaan osallistuimme kahtena päivänä, maanantaina ja tiistaina. Kongressipaikkana toimi paikallinen yliopisto, jonne käveli parikymmentä minuuttia keskustasta. Maanantaina lounastimme mun isän kanssa, joka oli myös tullut kongressiin. Mukavana yllätyksenä kongressipaikalta sai hyvää kasvisruokaa - joka oli vieläpä täysin vegaanista! Iltapäivällä oltiin kuuntelemassa isin luentoa ja sen jälkeen suunnattiin ruokakauppaan ostamaan hyönteismyrkkysuihketta, koska mun nukkumisestani ei meinannut tulla yhtään mitään uudesta hotellihuoneesta huolimatta. Illalla ei enää jaksettu lähteä mihinkään, vaan tilasimme suosiolla pitsat hotellihuoneeseen. Seuraavana päivänä mentiin kuuntelemaan konserttia, ja illemmalla mentiin katsomaan esperantonkielistä teatteriesitystä. Näyttelijät eivät itse osanneet esperantoa, mutta olivat silti opetelleet koko näytelmän vuorosanat esperantoksi - hatunnosto siis heille!
Illalla näytelmän päätyttyä päätettiin Jonathanin kanssa käydä katsastamassa nuorten ohjelma. Ehdimme kuulla pari viimeistä biisiä tsekkiläisen bändin keikasta (mm. The Rasmuksen In the Shadows!) ja tavata tuttuja. Suuntasimme porukalla paikalliseen hotelliin, jossa toimi eräänlainen baari, johon oli kerääntynyt paljon esperantisteja viettämään iltaa. Viini maksoi euron ja sitä myytiin muovimukeissa. Tunnelma oli siis hilpeä, ja juteltiin koko ilta kahden mukavan ja hauskan eteläamerikkalaisen pojan kanssa.
Seuraava aamu ei ollut aivan yhtä hilpeä. Hotellihuoneessa ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja meillä ei ollut mitään syötävää. Lisäksi mua harmitti huomattuani, että rannekoru, joka mulla oli ollut yli kaksi vuotta ranteessa, oli katkennut. Hitaan aamun jälkeen käytiin kuitenkin vielä syömässä isin kanssa mukavassa ravintolassa. Seuraavana aamuna jätimme siivojille (mikäli hotellissa sellaisia edes oli) ihailtavaksi tyhjistä pulloista tehdyn asetelman, maksoimme kymmenen minuutin taksimatkasta juna-asemalle kaksi euroa ja suuntasimme kohti Wieniä - siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kongressiin meneminen osana reilimatkaa oli hyvä päätös. Oli mukavaa vaihtelua päästä taas puhumaan esperantoa muuallakin kuin perhepiirissä tai Jonathanin kanssa. Lisäksi tiistai-iltana uusien kavereiden kanssa keskustellessa ja viiniä lipittäessä mulle tuli tosi vahva tunne siitä, että vitsi, on oikeasti tosi hienoa, että tässä minä istun jutellen sveitsiläisen poikaystäväni sekä chileläisen ja brasilialaisen uuden tuttavan kanssa - ja keskustelu tapahtuu vaivatta esperantoksi. Olen aika usein tutustunut erimaalaisiin ihmisiin ja jutellut heidän kanssaan englanniksi, mutta jostain syystä englanniksi kommunikoidessa se tietty tuttavallinen tunnelma, joka esperantoa puhuvien kanssa syntyy, jää puuttumaan. Englanti tuntuu joskus kuin kuopalta, jonka yli ei aivan pääse hyppäämään: väärinymmärryksiä saattaa tapahtua toisen puutteellisen kielitaidon tai huonon lausumisen takia, tai sitten muuten vain keskustelu ei koskaan lähde lentoon, koska englanniksi puhuminen hermostuttaa jotain keskustelun osapuolta.
Toki esperanto on toinen äidinkieleni, joten on sanomattakin selvää, että sitä puhuessani minulle tulee tuttavallinen olo. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään tästä. Esperanto on puolueeton kieli juurikin sen helppoudestakin johtuen: vaikka minä olenkin puhunut sitä koko ikäni, ei se tarkoita, että osaisin sitä huomattavasti paremmin kuin joku, joka on puhunut sitä muutaman vuoden ajan. Tuossa piileekin syy siihen, miksi esperanto päihittää englannin sata-nolla. Esperantotapahtumissa uusiin ihmisiin tutustuessani huomaan sen, että synnyinmaasta, uskonnosta tai kulttuuritaustasta riippumatta loppujen lopuksi kaikki ihmiset ovat oikeasti ihan vain ihmisiä. Samankaltaisuuksia löytyy paljon enemmän kuin eroavaisuuksia. Jos aina kohtaisimme toinen toisemme näin tasa-arvoisesti ja avoimesti, olisi maailma paljon parempi paikka.


Ĉar ĉi tiu blogaĵo estas pri la ĉi-jara UK en Nitro, mi volas skribi iomete ankaŭ en esperanto. Mi plej verŝajne ne havas esperantistojn kiel legantojn de mia blogo, sed en tiu ĉi kunteksto estus ja strange ne skribi eĉ unu vorton en esperanto.

Mi kaj Jonathan do vizitis la kongreson dum kelkaj tagoj, kiel parton de nia interrail-vojaĝo. Nitro kiel urbo kun sia trankvila sed historiplena etoso al mi plaĉis. La kongreso en si mem ŝajnis esti bone organizita. Ni partoprenis al kelkaj programeroj, ekzemple al la prelego de mia patro kaj la teatraĵo, sed ĉefe ja estas agrable ankaŭ nur saluti malnovajn konatojn - kaj iri al la trinkejo kun aliaj junuloj. Mardon ni havis tre amuzan vesperon kun novaj amikoj

Dum tiaj momentoj mi plej multe ĝojas pri tio, ke mia patro parolis esperanton al mi. (Nu, principe ankaŭ estis sufiĉe agrable, ke mi "trovis" Jonathan en la pasintjara kongreso, do ankaŭ konsidere tion, esperanto en mia vivo kaŭzis ĝojon.) Ĝuste nun - mi ne certas ĉu pro la maltrankvilige kreskanta etoso de malamikeco kontraŭ alilanduloj en Eŭropo, au ĉu nur ĉar mi plenkreskis - mi sentas ke mi estas tre privilegiita havante la okazon renkonti homojn en tiaj situacioj, kie la devenlando ja ne gravas. Laŭ mia sperto Zamenhof komprenis ion tre gravan pri interhoma komunikado: kiam oni havas komunan lingvon, oni pli facile renkontas aliajn homojn amikece kaj kiel similajn homojn kiel oni estas mem, ne kiel "eksterlandulojn". Sendube influas ankaŭ iom mia denaskuleco, sed: tian sperton de proksimeco inter nekonatoj mi ĝis nun neniam havis uzante la anglan lingvon kiel internacian lingvon de komunikado.



Larissa

14 kommenttia:

  1. Osaisitko vinkata, mistä kannattaisi esperanton opiskelu aloittaa? Mua on kiehtonut ko. kieli siitä asti, kun joskus luin sen olevan sun toinen äidinkieli, mutta jotenkin aika nihkeästi silloin löysin mitään infoa. Verkkokurssitkin on vähän plääh, parasta jos pääsisi "kunnolla" jossai oppimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva juttu jos esperanto kiinnostaa! :-)

      Käsittääkseni suurin osa esperanton alkeisiin tutustuvista tekee sen ainakin aluksi netissä nettikurssien avulla :/ Jonathankin muistaakseni kävi jonkun skype-kurssin aikoinaan. Täältä http://www.esperanto.fi/elfi/Opiskelu/Kurssit löysin, että Suomessa järjestetään kesäkursseja (tän vuoden on ollut heinäkuussa) ja ilmeisesti Turun alueella järjestetään jotain kursseja!

      http://lernu.net/fi/ on se sivusto, missä ihmiset yleensä aloittaa esperanton opiskelun. Sivusto on uudistettu mun viimeisimmän esperanto-postauksen jälkeen, joten kannattaa käydä tsekkaamassa :-) Parhaiten esperantoa oppii sitä käyttämällä eli käytännössä viestittelemällä esperantoa osaavien kanssa tai tapaamalla ihmisiä, jotka sitä puhuu. (Jos kiinnostusta tai aikaa riittää niin suosittelen lähtemään erilaisiin tapahtumiin ulkomaille, siellä meidän ikäisiä esperantisteja on enemmän ja toisaalta siten saa kielestä eniten irti, kun sitä on "pakko" käyttää.)

      Toivottavasti auttoi ollenkaan! :-)

      Poista
  2. Tosi mielenkiintoinen postaus, kivaa luettavaa. 😊 Ihanaa syksyä sinulle ja Jonathanille :-)

    VastaaPoista
  3. Namii ihan superherkullisen näköstä ruokaa, ja ihania kuvia kaikin puolin! :)

    http://ganbattedesuka.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Jee vihdoin pääsen lukemaan näitä sun matkapostauksia!:) Ja kiva kun kirjoitit myös Esperantoksi vaikken itse siitä ymmärräkkää mitään :D Mutta tuollaiset tapahtumat ovat niin hyvä juttu! Jonathan puhuu siis myös esperantoa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, tosi kiva jos tykkäsit tästä postauksesta! Matkapostauksia on aina niin kiva tehä kun pääsee "elämään uudestaan" kaikki kivat muistot :-D Joo, Jonathan ymmärtää esperantoa täydellisesti ja puhuu myös sujuvasti. :-)

      Poista
  5. voi vitsi miten kiva postaus <3 tälläisiä on aina ilo luka ja tulee kauhea matkakuume itsellekkin :D

    VastaaPoista
  6. Olipas kiva postaus<3 Tätä lukiessa tuli kauhea matkakuume:D

    VastaaPoista
  7. Kiitos virkistävästä raportista.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥