lauantai 3. syyskuuta 2016

INTERRAIL: KADOTETTUJA RANSKANTAITOJA & VIINIÄ PIZZA HUTISSA

Wienistä lähdimme varhain aamulla kohti Pariisia. Olimme tehneet paikkavaraukset junaan, joka meni Wienistä aina Saksan Frankfurtiin asti. Aikataulutimme kuitenkin aamun vähän pieleen, ja meinasimme myöhästyä junasta. Se ei tietenkään olisi ollut maailmanloppu, mutta mun ahdistustasot nousi nousemistaan, kun ratikkamatka hotellilta rautatieasemalle tuntui ikuisuudelta ja pysähdyttiin joka liikennevaloihin. Oltiin jo tavallaan päätetty, että nyt taidettiin myöhästyä junasta, kun yhtäkkiä saavuimmekin rautatieasemalle ja junan lähtöön oli kriittiset viisi minuuttia. Juoksimme henkihieverissä jättimäiseltä tuntuvan rautatieaseman läpi (mun ainoa ajatus oli, että "olis pitänyt käydä useammin lenkillä", kun kunto meinasi loppua kesken) - ja kuin ihmeen kaupalla ehdimme! Frankfurtissa meillä oli tunti vaihtoaikaa ennen Pariisin-junan lähtöä.
Toisin kuin Jonathan, minä en ollut koskaan aiemmin käynyt Pariisissa. Vaikka luin yläasteen puoleenväliin asti pitkää ranskaa, ei Ranskan pääkaupunki ollut koskaan erityisemmin minua houkutellut. Osana interrailia tuntui kuitenkin luonnolliselta käydä siellä. Majoituimme Hôtel de l'Union -nimisessä pienessä hotellissa. Hotelli sijaitsi hiukan kauempana keskustasta, mutta metromatka ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Saavuimme aika myöhään illalla, ja oli mukava huomata, että hotellin sisäänkäynti oli kirjaimellisesti metroaseman uloskäynnin vieressä (myöhemmin illalla ruokaa etsiessä kiersimme varmuuden vuoksi kaukaa pimeät sivukujat, vaikka yleisesti ottaen alue vaikutti ihan turvalliselta. Alla olevassa kuvassa on näkymät huoneemme ikkunasta!). Huone oli yllättävän iso, siisti ja meillä oli oma kylppäri. Myös käytävällä oli kylpyhuone, joka oli hostellimaisesti jaettu muiden kerroksen huoneiden kesken. Huono puoli hotellissa oli se, että hissiä ei neljäkerroksisessa ja kapeakäytäväisessä rakennuksessa ollut, mutta meillä ei onneksi ollut painavia matkalaukkuja, vaan reput. Joka paikassa oli siistiä, mikä ilahdutti varsinkin vakavan lutikkapelon kehittänyttä... Myös henkilökunta oli tosi ystävällistä; lähtöaamuna emme ehtineet käydä aamupalalla, joten työvuorossa ollut nuori miestyöntekijä ehdotti, että ottaisimme mukaan matkaevästä. Pian hän palasikin mukanaan litra appelsiinimehua ja kaksi croissantia. Maksoimme kahdesta yöstä muistaakseni 140 euroa, joten hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdillaan. (Olin hotelliin niin tyytyväinen, että päätin jo siellä, että kirjoitan blogiin kunnon ylistysvirren kyseisestä paikasta. :-D)
Meillä oli siis yksi kokonainen päivä aikaa kierrellä Pariisia. Jonathan halusi mennä käymään Eiffel-tornissa, ja suuntasimmekin sinne heti ensimmäiseksi. Olin varautunut jonottamiseen, mutta en kuitenkaan tuntikausien jonottamiseen. Jonotimme ensin turvatarkastukseen, sitten lippukassalle, toiseen turvatarkastukseen, hissiin, toiseen hissiin ja lopuksi vielä hissiin alas. Pieni korkeanpaikankammo heräsi tornin huipulla, mutta olihan sieltä hienot näkymät!
Eiffelin jälkeen kiertelimme kaupunkia vielä jonkin aikaa, ja kävimme katsastamassa myös Notre Damen katedraalin. Mulla tulee Ranskassa käydessä aina ahdistus siitä, kuinka paljon olen kyseisestä kielestä unohtanut, vaikka kirjoitin siitä aikoinani ylioppilaskirjoituksissa M:n - ja lisäksi se oli ensimmäinen vieras kieli, jota koulussa aloin opiskella. Jonathan ranskankielentaitoisena sai hoitaa kaikki kommunikointia vaativat tilanteet, koska minusta tuntui, etten saisi suustani ulos mitään järkeviä lauseita. Mutta niinhän se on, että jos kieltä ei oikein pidä yllä, se unohtuu helposti. Ja onneksi sentään kirjoitettua ja hitaasti puhuttua ranskaa ymmärrän vielä!

Lille 31.7.-4.8.
Seuraavaksi suuntasimme Pohjois-Ranskan Lilleen. Tuolla viikolla oli tasan vuosi siitä, kun Jonathanin kanssa tapasimme 100:nnessa esperanto-kongressissa Lillessä, joten ajattelimme, että olisi hauska mennä nostalgiamielessä käymään siellä. Lisäksi eräs Jonathanin ystävä asuu siellä, ja koska hän puhuu myös esperantoa (ja näin ollen minäkin pystyin osallistumaan keskusteluihin), kävimmekin muutamana iltana hänen kanssaan syömässä, ja meillä oli tosi mukavaa. Lillestä en tällä kertaa ottanut kamalasti kuvia, sillä kaupunki oli minullekin jo tuttu. (Viime vuoden Lille-postaukset täällä ja täällä.) 
Meillä oli pieni flunssa matkassa mukana koko reissun ajan, ja ilmeisesti Eiffel-tornin hississä mun herkät korvat oli reagoineet paineenmuutoksiin, ja ensimmäisinä Lillen päivinä kärsin ajoittain aika vahvastakin korvakivusta. Lisäksi en kuullut melkein ollenkaan vasemmalla korvalla. Olin jo aika ahdistuksissani, sillä tajusin, ettei oltu edes ajateltu minkäänlaisen matkavakuutuksen ottamista - eurooppalainen sairaanhoitokortti mulla sentään oli mukana. Lille on kuitenkin ilmeisesti monessa mielessä mulle onnen kaupunki: korvakipu ei onneksi kehittynyt korvatulehdukseksi asti vaan katosi muutaman päivän päästä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Lillessä viivyimme neljä päivää, joten ehdimme myös hoitaa arkielämän juoksevia asioita hotellin wifillä, nukkua vaihteeksi kunnon yöunia ja ottaa rennosti. Kävimme myös kiertelemässä kauppoja ja (kaikkien ravintoloiden ollessa kiinni koska eihän nyt ole enää lounasaika saatika vielä päivällisaika) joimme typötyhjässä Pizza Hutissa pullon pahaa viiniä keskellä päivää. 
Lillestä ei välttämättä ole kovin moni suomalainen kuullut, mutta itse pidän siitä matkakohteena enemmän kuin Pariisista; ihmisiä on vähemmän ja tunnelma on lämpimämpi ja rauhallisempi, mutta vanhasta kaupungista löytyy myös hurjasti hienoja rakennuksia ihailtavaksi.

Larissa

2 kommenttia:

  1. Oii Pariisi <3 Sinne oon aina halunnut ja ehkä joskus meenkin :) Mä voin jotenkin kuvitella minkälaiset jonot Eiffeil-torniin oli! :D Notre Damen kirkko on sellainen minkä olen aina halunnut nähdä :)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥