keskiviikko 21. syyskuuta 2016

RAKKAUDESTA


En ole tuntenut häntä kuin neljätoista hassua kuukautta,
jotka tuntuvat samaan aikaan silmänräpäykseltä ja ikuisuudelta.
Enkä edes tiedä milloin ihan oikeasti rakastuin,
mutta tiedän nyt, miksi ihmiset kirjoittavat rakkausrunoja ja -lauluja
tai tällaisia blogipostauksia.

Yhdeksän tunnin mittaisia puheluita, tuhansia viestejä
ja keskusteluita neljällä eri kielellä.
Niin monia väärinymmärryksiä, riitoja
ja lukemattomia naurukohtauksia, rakkaudenpuuskia. 
Seikkailuja, salaisuuksia, 
ja aivan uudenlaista turvallisuudentunnetta ja luottamusta.

En olisi osannut arvata, että hänet tavatessani koko elämäni kurssi kääntyisi.
Ensin hiljalleen ja epäillen, sitten yhtäkkiä valonnopeudella tajusin, että näin tämän pitikin mennä.
Olemme hyvällä tavalla erilaisia, ja silti samanlaisia ja yhteensopivia.
Minulla on yhtäkkiä poikaystävä, paras ystävä ja se henkilö, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni.

Tällä hetkellä välissämme on 2663 kilometriä 
ja on yli kaksi viikkoa siihen, kun näemme taas. 
Välillä tuntuu siltä, ettei tässä ole järkeä,
ja haaveilen menolipusta hänen luokseen.

Ja kuitenkin tiedän, että kilometreistä ja viikoista huolimatta

olen maailman onnellisin
juuri hänen kanssaan.
 
Larissa

6 kommenttia:

  1. Voii miten kaunis postaus!<3 Olette suloinen pari :) Varmasti kaukosuhde tuo omat vaikeudet, mutta samalla se voi olla myös vahvuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Niina! ♥ Niinpä. Jos ja kun tästä selvitään, niin selvitään mistä vaan, näin mä usein ajattelen :-)

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥