lauantai 24. syyskuuta 2016

SYKSYSTÄNI

Syksy ja sitä myöten arki on lähtenyt rymisten käyntiin, ja kesäloma tuntuu enää vain häilyvältä muistolta. Minulla on vielä viimeinen Interrail-postaus julkaisematta, mutta sen jälkeen on viimeiset matkamuistotkin päivitelty tänne blogiin. Tässä vaiheessa syksyä alan yleensä jo odottaa 8. lokakuuta olevia synttäreitäni (ja salaa myös joulua). Nyt tuntuu toisaalta myös siltä, ettei viimevuotisista synttäreistä ole kuin vasta hetkinen aikaa - ja lisäksi seuraava ikävuoteni, kaksikymmentäkaksi, tuntuu hämmentävältä.


Toinen vuoteni yliopistossa on alkanut intensiivisesti, ja viime viikosta lähtien aikataulu on ollut tiukka. Esseiden, luentopäiväkirjojen, verkkotehtävien ja ryhmätöiden lisäksi ehdin tehdä syksyn ensimmäisen artikkelini Utain-lehtemme verkkosivuille. Noinkin lyhyen jutun takana on yllättävän suuri määrä stressiä ja työtä. Siksi hymyilytti, kun Mannerheimin Lastensuojeluliitto jakoi juttuni Facebook-sivullaan sekä Twitterissä.  
Olen jo viime vuodesta lähtien välillä pyöritellyt ajatuksia siitä, onko valitsemani ala se oikea. Tänä syksynä on tuntunut entistä vaikeammalta innostua opinnoista, vaikka jostain sitä motivaatiota ainakin juttujen kirjoittamiseen aina loppujen lopuksi löytyykin. Valitsin sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa sekä monikulttuurisuuden ja -kielisyyden kurssin sivuainekursseiksi, ja tähän asti varsinkin viimeiseksi mainittu on ollut todella kiinnostava. Muutama viikko sitten olin totaallisen valmis lyömään hanskat tiskiin, keskeyttämään opinnot ja muuttamaan Sveitsiin, mutta takaraivossa pieni ääni sanoo, että se olisi luovuttamista. Kyllä mä jonkun tutkinnon haluan.  


Ystäväni Ronja paljasti salaiset valokuvaajantaitonsa, kun napattiin viime torstaina nämä kuvat. En ollut tyytyväinen pelkästään Ronjan valokuvaustaitoihin ja auringonlaskuun, vaan oikeastaan myös omaan olemukseeni. En tiedä, miltä kuvat muiden silmiin näyttävät, mutta mä pidän näiden kuvien tunnelmasta. Eilen kävin enemmän tai vähemmän spontaanisti ensimmäistä kertaa yli vuoteen kampaajalla, ja nyt jo kaihoten katson mun hiuksia näissä kuvissa. Kuivat latvat oli kuitenkin pakko leikkauttaa pois, ja täytyy toivoa, että hiukset alkaa kasvaa nyt entistä nopeammin.


Tänään olen syönyt hummus-leipiä, litteroinut haastattelumateriaalia ja pakertanut erilaisten koulutehtävien parissa. Olisin mieluusti osallistunut Peli poikki! -mielenosoitukseen, mutta tällä aikataululla paras ratkaisu oli olla lähtemättä. Tilasin tänään myös kalenterin vuodelle 2017 - näin pitkällä mun elämäni aikataulun suunnittelu jo on. Toisaalta suunnittelu ja kaikkien tehtävien kalenteriin ylös kirjoittaminen mahdollistaa sen, että pystyn hoitamaan opintoni, olemaan kaukosuhteessa ja näkemään perhettäni ja kavereitakin muutaman kerran kuukaudessa. Menojen ja velvollisuuksien lisäksi kalenteriin on pakko varata myös aikaa leämiseen, sillä tarvitsen runsaasti unta ja no, ihan vaan olemisaikaa.
Kaiken kaikkiaan elämä on välillä aikamoista tunteiden vuoristorataa, ja tekemistäkin on enemmän, kuin mitä meinaan jaksaa. Tästä huolimatta koen olevani tyytyväinen ja onnekas. Vielä en ole törmännyt niin suureen vastoinkäymiseen, etteikö sitä olisi läheisten tuen avulla selätetty. Loppuun vielä muutama musiikkivinkkilinkki, joiden myötä toivotan ihanaa syksynjatkoa kaikille teillekin! 

Syksyn 2016 lempimusiikkia

Larissa

4 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa ton sun kirjottaman jutun, se oli tosi hyvä! :) En voi edes kuvitella miten raskasta opiskelu yliopistossa on, mutta varmasti myös sen kaiken arvoista! Tsemppiä kovasti sinne <3

    VastaaPoista
  2. Artikkeli oli tosi kiva! Kuulostaa hurjalta tuo opiskelu, kun itse kovasti haluaisin yliopistoon mutta mietin onko minusta siihen sittenkään. Mun mielestä ei kannata pyöritellä onko ihan just oikealla alalla. Työkenttä on kuitenkin alasta riippumatta aina aika monipuolinen, ja ainahan voi vaihtaa pääainetta jos joku sivuaine alkaa tuntua mielenkiintoisemmalta? Elämä kuljettaa (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja ihanan tsemppaavasta kommentista! Yliopiston työmäärä riippuu tietty alasta ja myös siitä, miten siihen itse suhtautuu ja kuinka nopeata tahtia tutkintoa suorittaa. Mutta niinpä, oot ihan oikeassa! Elämä kuljettaa - se on hyvä muistaa tilanteessa kuin tilanteessa :-) kiitos siis muistutuksesta!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥