tiistai 25. heinäkuuta 2017

KUN BERNISTÄ TULI KOTI


Törmäsin tänään sattumalta tamperelaiseen tuttuuni täällä Bernissä. Kävin nopeasti moikkaamassa, ja selitin hänelle, että asun täällä - tai siis, poikaystäväni asuu täällä. Jälkikäteen huvitti: olen toki ollut täällä lähes koko kesän, mutta asun kyllä edelleen Suomessa. Kesälomakuplassa on vain niin helppo unohtaa Tampere ja opinnot siellä. Onhan minulla täällä Sveitsissäkin perhe, asunto ja kesätyöpaikka - ja tietenkin poikaystävä. Olen saanut kavereita, ja tiedän, missä on parasta syödä lounasta hyvällä säällä. Rakastan tätä kaupunkia ja osaan jo asioida kahvilassa sveitsinsaksaksi. Virallisesti asun kuitenkin vielä Suomessa. Minulla on siellä keskeneräiset opinnot, asunto, kavereita ja perhe.


Vaikka en sitä näin kesällä muistaisikaan, niin vietän suurimman osan vuodesta tietenkin Tampereella. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin papereihin on vielä yksi lukuvuosi matkaa, ja olen päättänyt kärvistellä sinne asti. Totuus nimittäin on, ettei Tampere tunnu enää omalta kodilta. Käväisimme nopeasti Tampereella muutama viikko sitten Suomessa ollessamme. Olen asunut Tampereella lähes kolme vuotta, mutta jotenkin kotoisampi olo oli silti Lahdessa "kotikotona" perheen luona ollessa. Varmasti koittaa vielä sekin aika, kun kaipaan Tampereelle koko sydämeni pohjasta, mutta juuri nyt minua melkein pelottaa palata sinne vähän yli kuukauden päästä. 


Aikani täällä Bernissä on toistaiseksi rajallista. Paluulippu on aina ostettuna. Usein Suomeen palatessani tunnen oloni ärtyneeksi. Kirjoitin pari kuukautta sitten yöbussissa puhelimen muistioon näin: "Oksettaa kun kaikki hehkuttaa Helsinkiä. Mun on vaan helpompi olla paikoissa joissa en tunne ketään tai joissa tutustun ihmisiin niin jotenkin eri tavalla kuin Suomessa." Nyt monen viikon jälkeen on enää mahdoton sanoa, mistä tämä ajatus sai alkunsa, mutta ymmärrän edelleen, miksi sen kirjoitin. En välttämättä osaa vielä pukea tätä tuntemusta täysin ymmärrettävästi sanoiksi - tai en ainakaan osaa sanoa miksi - mutta täällä Sveitsissä tunnen oloni paljon, paljon vapautuneemmaksi ihmisten seurassa. Ehkä siksi täällä tuntuukin niin paljon kodilta. 


Larissa

9 kommenttia:

  1. Ihanaa että Sveitsi tuntuu siullekin jo noin kodilta :-) !! Tää maa vaan lumoaa ihan täysin :-D

    VastaaPoista
  2. Siellä koti missä sydän :) Onneksi vuosi menee nopeasti! Tosi upeita kuvia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan :-) Kiitos paljon Elli! <3

      Poista
  3. Matkustelussa rakastan juurikin sitä kun tuntuu niin hyvältä olla jossain kaupungissa :) Ja haluaisi vaikkapa muuttaa sinne :D Bern vaikuttaa kyllä niin ihanalta kaupungilta, jossa on hyvä olla! Joskus olisi mukava matkustaa sinne :) Mukava lukea miten hyvin oot sopeutunut Berniin. Samaa mieltä kuin Elli, koti on siellä missä sydän on, oli se sitten missä tahansa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-) Niinpä! Kiitos taas ihanasta kommentista Niina! <3

      Poista
  4. I feel you. <3

    ps. kun tulet takaisin Tampereelle niin käydäänkö kahvittelemassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Käydään ihmeessä! Mulla on syksyllä työharjoittelu niin olen vieläpä tavallista enemmän kiinni Tampereella, eli varmasti löytyisi sopiva ajankohta! :-)

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥