keskiviikko 2. elokuuta 2017

OLEN ENEMMÄN KUIN ULKONÄKÖNI


Tänä kesänä olen uskaltanut vähän enemmän kuin aiempina kesinä.

Olen ollut ilman meikkiä melkein joka päivä. Kun kesäkuussa päätin luopua puuterista, kuvittelin, että edessä olisi pitkä ja kivinen tie. Toisin kävi; ilman tuota tekstiä en edes muistaisi, kuinka suurelta päätökseltä se silloin tuntui. Nykyään saatan laittaa vähän luomiväriä ja muotoilla kulmia, mutta varsin monena päivänä olen pyyhältänyt ovesta ulos tekemättä kasvoilleni oikein mitään. Ja ei, ihoni kunto ei ole (vielä) kovinkaan paljon parantunut. Tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut pääni sisällä. Nykyään näytän mielestäni ihan mukiinmenevältä myös ilman meikkiä.

Lisäksi olen uskaltanut laittaa maksihameen päälle, vaikka helman alta vilahtaisivatkin nilkat, joita ei ole sheivattu lähes viikkoon. On jotenkin uskomattoman vapauttavaa uskaltaa olla välittämättä siitä, että joku saattaakin nähdä säärikarvani. Olen ajatellut sen näin: Ensinnäkään kellekään ei varmastikaan tule yllätyksenä se, että minullakin kasvaa säärikarvoja (melkein kaikilla aikuisilla ihmisillähän kasvaa). Toiseksi: jos minä näkisin jonkun toisen naisen säärikarvat, en järkyttyisi tai ajattelisi tämän olevan ällöttävä tai epähygieeninen. Kolmanneksi: kyllästyin siihen, että joka päivä pitää suihkussa sheivata sääret verille. En nimittäin tehnyt sitä ollenkaan itseäni varten. 

Niin, olen uskaltanut. Uskaltaminen sanana saattaa hämmentää, ja ymmärrän sen. Ihoni meikillä peittäminen ja lyhyidenkin säärikarvojen pois ajaminen ovat kuitenkin olleet tähän asti asioita, joita olen tehnyt siksi, että minun "täytyy". En siksi, koska itse haluaisin. Nyt mietittyäni tuntuu kuitenkin tosi tyhmältä pakottaa itseään tekemään jotain vain siksi, että muut hyväksyisivät ulkonäköni, ja sitä kautta minut. Olen nimittäin tajunnut jotain aikamoisen tärkeää. Nimittäin:

Minä olen enemmän kuin pelkkä ulkonäköni.

Se, miltä näytän, on vain yksi osa minusta. Ulkonäköni lisäksi minussa on paljon muita, tärkeämpiä asioita. Kivoja, kiinnostavia ja hassuja asioita. Opin nopeasti uusia kieliä, jos haluan. En tykkää urheilusta, mutta tykkään liikkua luonnossa. Muistan helposti uusien ihmisten nimet, ja yritän olla mahdollisimman kiltti muille ihmisille. Itken tosi helposti, ja nauran pisimpään tyhmille vitseille. Lapsena soitin viulua ja luin kirjoja.

Ja juuri tuollaiset asiat tekevät minusta Larissan. Ei se, miltä näytän.  

Larissa

14 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus! Jään todellakin seurailemaan blogiasi :--)!

    Http://stepsonacircle.blogspot.fi
    Liikuntaneuvojan opintoja aloittelevan nuoren blogi hyvinvoinnista, treeneistä, vegeilystä ja arjen mutkista ja suorista. Käy kurkkaamassa, jätä kommentti ja jos innostuit, jää seuraajaksi😉

    VastaaPoista
  2. Vau mikä teksti, ihan loistavasti kirjoitettu! Mitään ei pitäisi tehdä siksi että vaan täytyy, ja ihan huippua että sä oot uskaltanut tehdä toisin. Olet upea<3

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti tärkeästä asiasta. Meidän kaikkien pitäisi tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa muistaa, että olemme jokainen niin paljon enemmän, kuin ulkonäkö!

    VastaaPoista
  4. Olipa kaunis teskti Larissa! <3 Tämä maailma ja me ihmiset ollaan ihan liian ulkonäkökeskeisiä, kun loppujen lopuksi se merkkaa mitä olet sisältä päin. Susta näkee mielestäni jo ulkoapäin, että oot sydämellinen ja mukava ihminen :) Ihana kun oot ollut ilman meikkiä, mäkin oon aina välillä kun oikeestaan en vaan jaksa meikata haha :D Rohkeasti vaan mekkoja ja hameita käyttämään! Mä en ennen voinut käyttää ollenkaan hameita ja mekkoja ilman sukkiksia jalkojen takia, mutta nykyään en halua käyttää sukkiksia kesäsin vaan olla ilman. Niin se ihmisen mieli onneksi muuttuu parempaan suuntaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti Niina ihanasta kommentista! <3 Niinpä, ja on ihanaa huomata aina oma "kehityksensä" ja se, että uskaltaa enemmän kuin ennen. Hyvä me! :)

      Poista
  5. Tosi hyvä teksti! Itellä on ristiriitainen suhtautuminen, osaan olla ilman meikkiä ja menen useinkin ilman meikkiä, mutta en kuitenkaan tykkää siitä miltä näytän meikittömänä. TÄä oli todella rohkea ja hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän ton fiiliksen, itse ajattelin itestäni ennen myös vähän tuolla tavoin. Nyt oon kuitenkin oppinut tykkäämään mun meikittömästä naamasta.

      Kiitos paljon kehuista! :-)

      Poista
  6. Tosi hienoa lukea tätä :) jokainen on itsensä pahin kriitikko ja se muutos siellä pään sisällä ei aina ole helppoa. Kauneus on usein sitä mitä tottuu näkemään, ja joka päivä meikatessa se naama, joka katsoo peilistä kasvojen pesun jälkeen ei näytä _omasta mielestä_ luonnonkauniilta vaan väsyneeltä ja väljähtäneeltä. Kuitenkin jonkin aikaa meikittömänä saa heti aikaan sen efektin ettei säikähdäkään peilikuvaansa vaan näkee ne punaiset posket ja vaaleat ripset kauniina ja ihanana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sonja! Oot niin oikeassa!! Mä unohdin ottaa kahen viikon reissulle ripsarin kokonaan mukaan. Huomasin ekana päivänä ja sitten en oo ajatellut koko juttua enkä oo edes muistanut että naama vois näyttää jotenkin erilaiselta :-D Eli nopeesti sitä tottuu tykkäämään meikittömästä naamasta, onneks!

      Poista
  7. Fiksua tekstiä :-) Kauneus on kyllä kaikkee muutakin kuin vaan sitä ulkoista. Tosi monesti itellä on käyny niin, että vaikkei olis hirveesti tehny mitään oman ulkonäkönsä eteen, mutta on kuitenkin nätti olo, kaverit/työkaverit/perheenjäsenet on saattanu todeta, että ootpas jotenkin nättinä tänään! Oonkin miettiny, että vaikuttaako siihen "kauneuteen" sitte kuitenkin vaan enemmän se, kuinka kantaa itsensä ja mikä fiilis itellä on itestään. Ihmisestä huomaa kuitenkin aika nopeesti sen, kuinka sinut on ittensä ja ulkonäkönsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :-) Niinpä, oon itse miettinyt samaa, ja aika pitkälti se varmaan meneekin just noin. Kauneus kumpuaa sisältäpäin!

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥